Rajala Ambassador -lähettiläät syynissä
Minäkin tekaisin aikoinaan hakuvideon Rajala Ambassador -kisaan. Kauden 2016 lähettiläät on nyt valittu.
Kilpailun tavoitteena on nostaa luovien sisältöjen arvoa ja kiriä niitä uudelle tasolle. Yksi tärkeimmistä tavoitteista on innostaa suurta yleisöä valokuvaamaan mitä erilaisimmissa olosuhteissa ja tilanteissa.
Jokaisella tilanteella, hetkellä ja jopa sekunnilla on oma tarinansa, ja nyt nämä tarinat pyritään tuomaan esille mitä moninaisin keinoin.
Valinnoissa tuntui kestävän, ilmeisesti haun suosio yllätti valitsijatkin. Itse taisin tehdä sen virheen, etten keskittynyt videossa vastaamaan niihin kysymyksiin, joita hakuprosessissa ei mielestäni esitetty. Esimerkiksi siihen, että tämänhetkinen kalustoni on surkeaa, mutta kehittymisen halua olisi hurjasti.
Kävin tietysti mielenkiinnosta vilkaisemassa, minkälaisia tyyppejä lopulta valikoitui. Sukupuolijakauma on 3/3. Tasa-arvoista, kenties, mutta veikkaisin että naispuolisia hakijoita oli enemmän. Miesten profiileissa ei ole linkkiä blogeihin. Sääli, vaikkei sinänsä yllätys tässä naisvaltaisessa mikrokosmoksessa.
Mukana on ainakin yksi ammattivalokuvaaja, mikä tietysti nostaa tasoa. Vähän kuitenkin kyseenalaistan sitä suhteessa alkuperäiseen ajatukseen, joka minulle Rajala Ambassadorista jäi, eli ”tavallisten ihmisten” kuvaamisen eri mahdollisuuksien tietoisuuden kasvattaminen esim. koulutusten kautta. (Alkuperäistä kilpailukutsua en tähän hätään löytänyt.)
Tulee sellainen olo, että olen tottunut liian hyvään, kun takerrun naispuolisten lähettiläiden blogien kirjoitusvirheisiin. Totean edelleen sen, etten jaksa selata miljoonaa kuvaa ennen tekstisisältöä. Naisilla tuntuu olevan myös jo aika paljon kaupallisia kytköksiä, mikä ei varmaan nykyaikana ole poikkeuksellista. Oman blogini suuntaa ja sisältöä (jatkuvasti) pohtivana sekä osittain blogien kaupallistumiseen kyllästyneenä mietin, mihin rajoja vedetään vai onko niitä enää edes tarpeen ylläpitää? Kuvavirrassa vilahtavat kauniisti asetellut tuotteet ärsyttävät silloin, kun en kuvittele olevani alttiina sponsoroidulle sisällölle. Silti huomaan, että ei mainoksia -ihmisenä tietoa uusista tuotteista ja palveluista tihkuu lähinnä blogien kautta. Siinä missä kaikki eivät osaa ajatella bloggaamista työnä, osaavat toiset nähdä koko maailman kaupallisuuden kautta. On kai vanhanaikaista toivoa, että joukossa olisi ollut enemmän niitä, joille valokuvaaminenkin on harrastus ja muu työ tai opiskelu olisi jotenkin mielenkiintoista. Ammattibloggaaja on tässäkin suhteessa jo aika valmis ja tietyllä tavalla vähän turhankin turvallinen valinta.
Minua mietityttää myös sisällöntuotannon tekemisen puolella tarina. Se ei tarkoita sitä, että se pitäisi aina sanallistaa tai osata kirjoittaa kieliopillisesti oikein, mutta välillä tuntuu että joka puolella painotetaan visuaalisen puolen osaamista, ja unohdetaan siitä sisällöntuotannosta se kaikkein olennaisin: sisältö eli kristallinkirkas idea. Eli ehkä jopa se yksi sana. Minulle tämä näyttäytyy oman taustani takia vahvasti kirjallisena, kaikillehan se ei toki niin ole. Olisin silti kaivannut tähänkin vähän lisää varianssia. Jännityksellä odotan, minkälaisia tehtäviä lähettiläät saavat suoritettavakseen ja minkälaista kokonaisvaltaista sisältöä nyt vain kuvien varaan jääneet miehet tuottavat. Koska minulle verkon tärkeintä sisältöä eivät ole kuvat vaan tarinat.
Nyt rakkaat kanssabloggajat, oletteko ehtineet tutustua lähettiläisiin? Heräsikö kiinnostus kilpailuun vai kuopattiinko se saman tien? Itse jään odottamaan mielenkiinnolla ensimmäisiä tehtäviä ja niiden tuloksia.