Kuinka hirviömorsiamet syntyvät
Eli miksi kannattaa käydä koemeikissä ja -kampauksessa.
Kerron tässä kohtaa niistä asioista, joiden suhteen moni morsian olisi repinyt hiukset päästään. Minä en repinyt, ja ainakin osa näistä asioista on omaa syytäni.
Aikataulu aiheutti sen, että kaikkea mahdollista ei ollut enää tarjolla. Halusin tukea paikallista, enkä uskonut että lähtemällä Helsinkiin olisin välttämättä saanut yhtään parempaa palvelua. Meinasin jopa jättää koemeikin väliin.
Meikeistä ei oikeastaan ole kuvia (valokuvaajan otoksia odotellessa). Koemeikki oli hyvin tumma ja ”sinisävyinen” eli musta. Se ei mielestäni sopinut minulle, eikä muutenkaan herättänyt niitä aah-huutoja, joita hyvällä meikkaajalla käyminen on ainakin ennen aiheuttanut. Tuossa vaiheessa häihin oli alle viikko, joten pohdin vain leikilläni uuden meikkajan etsimistä. Mutta koska halusin, että käymme siskoni kanssa molemmat meikissä ja kampauksessa, enkä halunnut tuhlata siihen neljää tuntia (yhden ihmisen tekemänä kaikki putkeen), pitäydyin vaihtoehdossani.
Hääpäivän meikkini oli mielestäni onnistunut. Kaikkea se ei kestänyt illan mittaan, pohja oli hyvä, mutta muut värit vähän karkailivat. Parikymppisiä mimmejä on helppo kaunistaa, mutta jossain kohtaa tuntui, että keinot eivät sopineet tällaiselle herkälle, vanhenevalle iholle. Iski siis pieni epävarmuus meikkaajan kokeneisuudesta. Ja vaikka en sinänsä halua ketään arvostella, epäilyksiä nousi mieleeni myös siinä kohtaa kun huomasin meikkaajan meikkivoiteen selkeän rajan leuan juuressa. Siis viivasuoran. Ei puhettakaan häivytyksestä. Mutta ehkä se on tyyliseikka, jota en vain ymmärrä.
Tyyliseikathan ne ovatkin, jotka helposti sitten aiheuttavat eripuraa ja harmitusta. Siskoni ei koemeikkiin päässyt, ja hyvä huulipohjustus meni hänellä hukkaan, koska meikkaaja veti rajaukset huulien yli, asia jota siskoni vihaa. Tällaiset mielipide-erot pystyisi kenties koemeikissä ottamaan huomioon, ja mikäli näkemykset olisivat kovin ristiriitaiset, hankkimaan uuden meikkaajan. Oli siis onnistumisia ja pieniä epäonnistumisia.
Kampaus on myös oma tarinansa. En käynyt koekampauksessa, mutta esitin puhelimen ruudulta kavalkadin kiharia niskanutturoita. (Poikkeuksellisesti kuvat siis googlesta.)
Näistä oma suosikkini on ehdottomasti vasen keskellä ja vähiten omani kaltainen alhaalla oikealla. Kovasti kerroinkin, mistä kussakin kampauksessa pidin. Kun kampausta alettiin tekemään, ihmettelin paria pinnin nipistystä aika ylhäällä takaraivolla, ja jos olisin kovasti hirviömorsiamen suuntaan taipuvainen, olisin varmaan kysynytkin mitä tapahtuu.
Tässä oma lopputulokseni:
Mielestäni hieno kampaus ja siinä mielelläni koko illan juhlin, mutta ei se kyllä ole kuvan mukainen! En sitten tiedä, että minkälaiset itkupotkuraivarit olisin voinut vetää kolme tuntia ennen häitä, sotkea vaivalla tehdyn meikin ja vaatia kampauksen tekemistä uudelleen, silläkin uhalla että syöminen ennen vihkimistä olisi jäänyt väliin.
Oikeasti tämä kampaus korosti kauniisti kasvojeni muotoa ja leukalinjaa. Sellaisetkin asiat olisi ehkä helpompi ymmärtää, jos kävisi koekampauksessa ja niistä asioista keskusteltaisiin. Koska vähän, ihan vähän, mutta silti riittävästi, jäi harmittamaan tuollaisen rennon niskanutturan poisjäänti. Ehkä sekin olisi sopinut nuoremmalle naiselle. Ehkä olin sittenkin liian rauhallinen morsian, kuulemma rauhallisin koskaan nähty.
Positiivista oli palveluiden edullisuus. Kampaukset olivat 50 euroa per pää, meikki 60 euroa plus minulle koemeikki 30 euroa. Siis kaksi, edes vähän kauniimpaa naista käveli sittariin ostamaan huulikiiltoa ja kukkakauppaan hakemaan hääkimppua vain 250 euroa köyhtyneenä.
Meitä palveli Myyrmäessä sijaitseva Parturi-kampaamo Sweet. Meikit teki Sini ja kampaukset Anni. Molemmat olivat oikein mukavia, mutta en silti välttämättä uskoisi enää itseäni heidän huostaansa näin tärkeänä päivänä, sen verran epävarma olo itselleni – ja erityisesti siskolleni – käynnistä jäi.
Minua siis harmittaa hieman. Voisi harmittaa enemmänkin, koska kyseessä oli kuitenkin omat häät, mutta kuten todettua, osa haasteista oli puhtaasti itseaiheutettuja ja kampaajia kerran-pari vuodessa normaalisti käyttävänä ei ole olemassa varsinaista luottoarsenaliinia, tai halua maksaa tuosta tuplahintaa. Vähän enemmän olisin kyllä voinut maksaa siitä sellaisesta tietynlaisesta varmuudesta, joka tulee kun tietää, että toinen on samalla aaltopituudella.
Jos olisin panostanut vain tuohon päivään puolitoista vuotta, ei tällaista tilannetta varmaan olisi päässyt syntymään. Silti, erityisesti kampauksen kohdalla on todettava, että kokeileminen kannattaa. Kuvittelin kuvieni olevan yksiselitteisiä, mutta ihan niin ei ollutkaan.
Ja toisinaan olen liian kiltti. Nytkin mietin viitsinkö julkaista tätä, koska negatiivinen palaute kantautuu helposti kovin kauas. Mutta tämä on mielestäni esimerkki, joka kannattaa jakaa. Kannattaa siis varata aikaa koemeikkiin ja -kampaukseen. Ja olla riittävän rohkea vaihtaakseen tekijää, jos tuntuu ettei homma suju ihan putkeen. Koska kaikki eivät ole yhtä sopeutuvaisia kuin minä, ja se on aivan ymmärrettävää.