Paha maha

Pariisin matkan alku lähestyy. Jännitys hiipii jo pikku hiljaa jäseniin. En ole kovinkaan tottunut matkailija, joten montaa asiaa saan jännittää.

Pari vuotta sitten minulla oli vaikea kausi ruokailujen suhteen. Sain kotimaisissa ravintoloissa itselleni sopimatonta ruokaa ja kuvittelin kuolevani allergioihin ihan koska tahansa. Ei mitenkään helppo yhdistelmä. Ruokailuihin on tullut sen jälkeen rutkasti rentoutta ja viimeksi hääpäivän jälkeisenä sunnuntaina sain ravintolassa kehuja laminoidusta kortistani, joka on helppo toimittaa keittiöön.

Viime syksynä kävimme Barcelonassa, jossa ruokailu sujui ennakko-odotuksista huolimatta todella hyvin. Rosso-tyyppinen ketjupaikka oli suurin pettymys, useimmissa ravintoloissa sain haluamaani, allergiavapaata ruokaa. Toki osaan nykyään itsekin jo valita ravintolan ja ruokalajin sitä silmällä pitäen, että allergeenit olisivat annoksessa jo valmiiksi minimissään.

Mutta nyt tuo Pariisi jännittää! Macaronit jäävät minulta väistämättä väliin ja valitettavasti ruokarajoitukset ovat Barcelonan jälkeen lisääntyneet.

Aloitin viime lokakuussa gluteenittoman ruokavalion. Vähän kuin testiksi. Sen ylläpitäminen on ollut kohtuullisen helppoa, koska olen ollut jo ennestään rajoittunut ja kaupan valmisruokavalikoimista ne kolme minulle sopivaa vaihtoehtoa sattuivat olemaan gluteenittomia. Muuten syön usein kotona ja kotimaan ravintoloissa ja juhlissa gluteenittomuus ei ole ollut ongelma. 

Häiden jälkeisenä aamuna söin kaksi croissanttia. Ihan todella, todella hyvää. Mutta iltapäiväisen ruokailun jälkeen löysin itseni kadulta ihmettelemästä, selviäisinkö ikinä takaisin hotelliin vatsakipujeni kanssa. 

On hämmästyttävää, miten nopeasti se unohtuu. Vatsanväänteet, ilmavaivat, jatkuva ympäristön skannaaminen vessojen varalta. Viimeisen puolen vuoden aikana olen kärsinyt vatsakivusta yhden käden sormilla laskettavan määrän.

Valitettavasti edellisin kerta oli viime yönä. Kiepuin ja kärvistelin, kun heräsin yöllä vatsan pulputukseen. Myös miehen vatsa murisi, hassua, ja mietin että onnistuimmeko sittenkin mökillä syömään tai juomaan väärin. Muutama tunti siinä meni, kunnes helpotus saapui. Ei siis todellakaan miellyttävää, ja nyt kahdesti lyhyen ajan sisään toistuessaan on kasvattanut jännitystä matkaa kohtaan. (Eipä sillä, syyllinen oli todennäköisesti viinirypäleet, joita mielelläni söisin, mutta jotka ovat liittyneet nyt kolmeen vastaavaan episodiin. Kokeiltava on ennen kuin uskoo.)

Tänään olen siis etsiskellyt netistä kokemuksia gluteenittomasta ruokavaliosta Pariisissa. Huojennuin hieman, mutta sitten valitettavasti muistin kaikki muut rajoitteeni. No, ennenkin on pärjätty maustamattomilla perunalastuilla, kun katukojujen tarjonta noin muuten taitaa olla ulottumattomissani

Ikävintähän tässä on se, että jos maha äityy oikein pahaksi, se pilaa helposti koko matkan. Se aiheuttaa juuri sen verran epävarmuutta, että rupean välttelemään kaikkea muutakin vähänkin jännittävää aktiviteettia. Ja vaikka haluankin matkustaa rennosti, tiedän joutuvani mukavuusalueeni rajoille ja toivon, että pystyn myös toimimaan siellä. Koska jos on jo valmiiksi niin sanotusti löysät housussa, ei välttämättä halua ottaa itselleen yhtään enempää stressiä.

Ruokavaliorajoitukseni on siis käännetty ranskaksi ja kovasti on opeteltu sanomaan edes se pari fraasia, että saisimme parempaa palvelua. Onneksi olemme varanneet huoneiston keittomahdollisuudella, joten matkalaukkuun pakataan ainakin aamuksi omat puurohiutaleet, ettei tarvitse lähteä nälkäisenä kadulle hortoilemaan ja etsimään sopivaa syötävää. 

Haluaisin luottaa ja pärjätä, uskoa ihmisten haluun auttaa, mutta silti jännittää. Koska allergialistallekin mahtuu vain rajoitettu määrä asioita, ja paljon sellaista jää pois, jolle en virallisesti ole allerginen, mutta jota kenties välttelen (kuten varmaan nyt ne viinirypäleet). Joskus on käynyt niinkin, että tilattuani annoksen riisuttuna versiona, eli sisältäen vain allergiavapaita ainesosia, on kokki päättänyt leikellä päälle pari paprikaa salaattia piristämään. Tarvitseeko sanoa, että paprika on yksi pahimmista allergeeneista itselleni?

Ja tietysti jännitys vaikuttaa nyt jo mahaan. Tämä on siis melkein mahdoton yhdistelmä. Ei siis auta kuin ottaa rennosti ja muistaa, että Ranskassakin on ruokakauppoja ja mukavia ihmisiä. Ja vessoja.