Joulupukin apulaiset

Meillä on tänä jouluna jännät paikat. Klaanin pienimpien usko joulupukkiin on tainnut jo hieman horjahtaa, mutta vieläkin pitäisi muistaa että lahjat tulevat Korvatunturilta. Aina en muista. Ja niitä lipsahduksia onkin sitten puhetulvalla tai hyssyttelemällä paikkailtu.

Joka vuosi me sanomme (siskoni sanoo), että tänä vuonna ei sitten osteta joululahjoja. Joka vuosi joku siitä lipsuu ja lopulta paketteja rahdataan perille ennen ja jälkeen joulun.

Tänään on siis vuorossa jouluvalmistelukalenterin lahjaosio.

Kuinka ollakaan, Facebookissa pyöri aiheeseen liittyvä teksti.

Tässä ajatus jaettavaksi: ostetaan joululahjat pieniltä suomalaisyrityksiltä ja itse itsensä työllistäneiltä ihmisiltä. Esimerkiksi naapurilta joka myy tuotteita netissä, paikalliselta käsityöläiseltä joka tekee koruja, paikallisesta leipomosta käsintehtyjä leivonnaisia tai kaverilta jolla on pieni myyntikoju torilla. Lahjakortti hierojalle, kampaajalle, jalkahoitoon, valokuvaajalle, siivoojalle, teatteriin…Varmistetaan että raha menee Suomeen ja yksityisille henkilöille eikä monikansallisille yhtiöille. Näin monille ihmisille tulee parempi Joulu.

Vaikka joulu minun maailmassani kirjoitetaankin pienellä, on tässä mielestäni paljon ideaa. Ihanaa on se, että helposti nurkkiin kerääntyvän tavaran lisäksi tässä on muistettu lahjakortit, jotka ovat itselleni mieluisia lahjoja, sekä antajana että saajana. Tuntuu, että erityisesti lapsille leluja on helppo ostaa, mutta niiden paljous kuusen alla tukehduttaa. Siksi olemme yrittäneet antaa lahjaksi aikaa ja elämyksiä. 

Lahjojen keksiminen on vaikeaa. Erityisesti jos niitä ostetaan aikuisille ihmisille. Välillä ajattelen, että olisi paljon helpompaa jos olisi paljon rahaa ja olen siinä kai osittain myös oikeassa: lähipiiristä löytyy yksi, joka olisi varmasti onnellinen Kansallisoopperan kausikortista, mutta ihan siihen ei budjetti taivu. Pohjaton rahakukkako mahdollistaisi myös lahjakokonaisuuksien ostamisen, sellaisten täyden palvelun pakettien hankkimisen, että lahjan saajan ei todellakaan tarvitsisi panostaa itse muuta kuin päättämällä päivän esim. risteilylle, jolla olisi kaikki ruuat ja hoidot maksettu.

Mutta koska moiseen ei ole mahdollisuutta, liputan jopa pienuuden puolesta. On kivempi antaa ja saada jotain vaatimattomampaakin, mikäli se vastaa juurikin lahjan saajan tarpeeseen. Enkä tiedä, voiko ihmisellä oikeasti olla liikaa villasukkia. 

Marraskuun valuessa kohti puoliväliä ehtii vielä itsekin aloittaa lahjojen tekemisen, vaikka pitäisi sitten kutoa kotona yksin salaa. (Olen vieläkin vähän katkera yhden joululahjakaulaliinan kohtalosta. Joten jos joku on jostain bongannut itsetehdyn, musta-harmaa-oranssi-valkoraitaisen, melko lyhyen neulotun kaulaliinan niin se on miehen. Hukkui, eikä koskaan löytynyt, eikä siitä ole edes kuvaa.) Jos aloittaa lahjojen tekemisen nyt, ei ehkä tarvitse tihrustaa ja yrittää epätoivoisesti poimia silmukoita takaisin puikoille aatonaattoyönä. Voi kokeilla, ja jos ei sujukaan, on vielä mahdollista ulkoistaa kaikki. Villasukkia saa monesti melkeinpä omakustannehintaan: tietynlaisissa myyjäisissä harva laittaa työlleen hintaa, joten siinä säästää melkoisesti hermoja kun joku muu on taiteillut seiskaveikasta sukat. Tieto, joka on hyvä muistaa myös muita lahjahankintoja tehdessä: kotimainen käsityö ei yksinkertaisesti voi olla kovin edullista, jos sitä tekee työkseen. Mutta tässäkin laatu korvaa määrän, eikö?

Joulunalusviikolla kärsii mattimyöhäisyydestä myös silloin, jos keksii kuningasidean, mutta tarvitsisi lahjakimppaan muita. Silloin kun vastaus todennäköisesti on, ettei enää voi lähteä mukaan, koska on jo ostanut sen-jonkun-perinteisen-joka-joulu-mustat-sukat-ja-suklaata, mikä tietysti voi sekin olla oikein mainio lahja. Siispä kannattaa lyödä päät yhteen läheisten kanssa (noin kuvaannollisesti tietenkin) hyvissä ajoin, viisastua ja tehdä lahjasuunnitelmat. Mitä useampi ihminen, sen enemmän ideoita – ja rahaa. Yhdessä on kenties mahdollista ostaa vaikka juuri sellaisia lahjakokonaisuuksia, joihin ei ole yksin varaa.

Ja sitten on tietenkin Internetin ihmeellinen kauppamaailma. Hyvissä ajoin ennen joulua ehtii tehdä hyvät kaupat vaikka juuri niistä mummon keräämistä kahvikupeista, hyödyntää parhaat tarjoukset ja saada paketit ajoissa perille, myös perinteisiä palautuksia ja vaihtoja ajatellen. On totta, että tiettyjen tuotteiden hinnat putoavat nykyään jo ennen joulua, mutta totuus on myös se, että silloin yöpaitojen ja kylpytakkien valikoima on jo romahtanut. Kyllä, yöpaidat ja kylpytakit ovat toisinaan oikein hyvä lahjaidea, ainakin minun perheeni kesken. 

Mitä sitten itse haluaisin lahjaksi?

Se onkin kysymys, johon minulla on joko todella paljon tai todella vähän vastauksia. Oikeastaan en tarvitse mitään, tai en ainakaan koe haluavani kauheasti. Toisaalta tarvitsisin juttuja, joita on kenties hassua tai vaikeaa ostaa joululahjaksi, kuten kunnon talvikengät. Sitten on paljon sellaista, jota kuvittelen haluavani, mutta tarvitsemisesta en ole varma. Minulla esimerkiksi on tekninen aluskerrasto, joka alkaa olla jo aika kulahtanut, mutta käyttöväli on sen verran harva, että vanhallakin pärjäisi. Toisaalta olisi kivaa, että kaapissa olisi sitä tarvetta varten yksiselitteisen hyvä ratkaisu, mutta enpä silti tiedä onko se sittenkään kiva joululahja. Muutaman muun, mutta huomattavasti kalliimman lahjatoiveen olen esittänyt miehelle. Ihan suoraan sanonut. En jätä vihjailun varaan, se ei kannata. 

Olen siinä mielessä hassu, että mieluummin en halua mitään kuin että suoraan sanelisin toiveeni. Minusta on parasta saada sellaisia lahjoja, joita en tiennyt tarvitsevani. Niin varmaan kaikista muistakin on. Ja siksi lahjojen ajattelemiseen, tekemiseen ja hankkimiseen kannattaa uhrata hetki ja toinenkin. Parhaat ideat syntyvät usein muhimalla.

Kaikkein vaikeinta on kuitenkin asettua lahjan saajan asemaan, eli älä osta toiselle sitä mitä haluaisit itse saada – ja sitten pety kun et saanutkaan sitä mitä toinen sai ja itse oikeasti toivoit, vaikket sitä kenellekään kertonutkaan. Lahjavihjeitä voi nimittäin antaa, suoraan tai epäsuoraan, tai vaikka näin blogin kautta. Tänä jouluna lupaan myös itse panostaa siihen, etten osta lahjoja vain lahjojen ostamisen vuoksi, siksi että pitää. Niitä lahjavihjeitä saa siis alkaa lähettämään myös tännepäin! Marraskuun lahjavihjeissä on myös se hyvä puoli, että ehkä ehtii jo itse unohtaa toivomansa ja sitten yllättyy jouluna iloisesti. Muista kuitenkin, että toisille lahjavihjeiden pitää olla suoraakin suorempia.

Siinä mielessä on harmi, etteivät aikuiset oikein voi tehdä toivekirjeitä joulupukille, että eri ihmisille pitää antaa eri lahjatoiveet. Tai voisihan sitä kokeilla, että mitä tapahtuisi jos kaikilta toivoisi vaikkapa risteilylahjakorttia. Mutta kuten lasten, myös aikuisten täytyy hyväksyä se, ettei aina voi saada kaikkea ja lahjan antajalla on kenties sinua parempi käsitys siitä, mitä oikeasti tarvitset. 

Ja jos välillä tuntuu, että olen vähän etukenossa tämän joulukalenterini kanssa, piti Utön kaupan kautta joulukinkut tilata jo lokakuun alussa. Siinä ei piipahdella markettiin kaksi yötä ennen joulua, kun ensin pitää taittaa Eivorilla neljä tuntia mantereelle ja pari tuntia Turkuun. Takaisin pääsee hyvällä tuurilla seuraavana päivänä, tai sitten parin päivän päästä. Vähän erilainen meininki kuin ympäri vuorokauden auki olevalla Prismalla. (Haluaisin kyllä päästä kärpäseksi kattoon seuraamaan aamuyön ostoksia. Tehkää joku tästä tosi-tv:tä! Tuhotonta tylsyyttä yöstä toiseen niille, jotka kotona tekevät joulua yön pimeydessä.)

Edellinen jouluvalmistelukalenterin osa on myös ilonasi.