Sörkkimäpiirakka

Meidän perheessä on kulkenut pitkään helppo ja herkullinen piirakkaresepti. Olen viime vuosina epäsäännöllisesti tarkistanut kaikenlaisten lehtien ja muiden reseptejä, mutta vain kerran törmännyt vastaavaan ohjeeseen. 

Siksi haluankin jakaa teille sörkkimäpiirakan reseptin, joka soveltuu erinomaisesti mustikkapiirakan pohjaksi, mutta täytteeksi käy mikä tahansa mieluinen raaka-aine, tätä on tehty ainakin omena- ja raparperiversiona.

Nimihän juontaa lapsuudestani, sillä taikina painellaan vuoan pohjalle sormin eli sörkkimällä. Pienenä se oli meidän lasten tehtävä. Tämän piirakan valmistusaika on noin 45 minuuttia, josta 30 minuuttia kuluu paistamiseen.

Ainekset:

1 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
100 g voita tai margariinia
1 muna
200 g mustikoita
sokeria
vuoan voiteluun voita tai margariinia ja korppujauhoja

Anna voin tai margariinin pehmentyä huoneenlämmössä. Voitele ja jauhoita vuoka. Sekoita kulhossa sokeri, vehnäjauhot ja leivinjauhe. Laita joukkoon voi tai margariini ja nypi se hienoksi. Taikinasta pitäisi tulla hyvin muruisaa.

Ota syrjään vajaa 1/3 taikinasta. 

Sekoita loppuun 1 muna. Nyt taikinasta tulee kosteaa, ja sen pitäisi irrota sormista kohtuullisen hyvin. 

Painele taikina voidellun vuoan pohjalle. Halutessasi voit tehdä reunoista vähän korkeammat, mutta silloin vuoan pitää olla aika pieni, eikä piirakka välttämättä tarvitse reunoja.

Laita pohjan päälle mustikoita tai muuta maun mukaan. Itse laitoin parisataa grammaa ja päälle teelusikallisen sokeria. Pohjasta tulee aika makea, joten marjat tai muu täyte ei välttämättä tarvitse hirveästi makeutusta. 

Ripottele 1/3 taikina täytteen päälle. 

Paista 175-asteisessa uunissa 30 minuuttia. Anna jäähtyä hetki. Tarjoile esimerkiksi vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera. Nauti!

Sörkkimäpiirakka on niin nopea ja niin hyvää, että harmittaa etten ole tehnyt sitä pitkään aikaan. Parasta on, ettei valmistukseen tarvitse juuri muuta kuin kulhon ja vuoan, ei tarvitse vatkata eikä sulattaa eikä mitään muutakaan sellaista. Sen kuin vain nyppii ja painelee. Ihan parasta käsintekemisen terapiaa. 

Ja mikä hienointa, hetkessä valmistuu ihan salonkikelpoinen herkku, joka ehtii jopa yllätysvieraiden kahvipöytään. Joskus jopa silloin, kun on itse se yllätysvieras.