Kuukausi aikaa jouluun!
Jouluvalmistelukalenteri on edennyt neljänteen osaansa ja jouluun onkin tänään enää, tai vielä, tasan kuukausi. Tähän mennessä on selätetty joulusiivous (tai hyväksytty siivoamattomuus), pohdiskeltu joululahjoja ja kaivettu komerosta joulukoristeet ja joulukalenterit.
Koska valmistelut ovat näin hyvällä mallilla, vähintääkin ajatuksen tasolla, on tänä viikonloppuna hyvä hetki karistaa arkihuolet harteilta ja reilusti fiilistellä joulua. Sunnuntaina vietetään ensimmäistä adventtia, lauletaan Hoosiannaa, tai ainakin kuunnellaan, kun Toivontuottajien jouluradio aloittaa jälleen lähetykset. Netistä löytyy perinteisen kanavan lisäksi monta muuta vaihtoehtoa, tarjolla näyttää olevan ainakin klassista, rouheaa ja jazzahtavaa joulumusiikkia. Itse olen suosinut myös lasten joulukanavaa erityisesti joulupipareita paistettaessa.
Sunnuntaina saa siis myös avata partiolaisten joulukalenterin ensimmäisen luukun!
Itselläni todennäköisesti jatkuvat jouluaskartelut ja lahjakeskustelut ovat rantautuneet jo aamupalapöytäänkin. Edelleen toivon, että rauhassa muhimalla pääsisimme tänäkin vuonna hyviin lopputuloksiin.
Täytyy myöntää, että vapauduttuani salmiakin- ja lakritsinsyönnin pannasta synnytyksen myötä, on viime kuukausina tullut kiskottua niitä niin että verenpaineetkin jo nousivat. Lapsena saimme siskon kanssa kilon lakulaatikot joululahjaksi, kun suklaa ei jostain syystä pienille vielä maistunut. Tällä hetkellä suklaa taas tuntuu aiheuttavan omalle pienelle vatsavaivoja, joten sen kulutus on jäänyt vähäisemmäksi. Tänä viikonloppuna voi kuitenkin ottaa varaslähdön jouluherkkuihin, olihan lähikaupassakin korikaupalla Pandan suklaakonvehteja.
Tänä syksynä olen juonut myös enemmän teetä kuin pitkiin aikoihin, osin kahvin korvikkeena (koska imetys) ja osin tähän flunssaiseen olooni. Olenkin ruvennut arvostamaan uudelleen lämpimiä juomia. Se on sinänsä hyvä, aiemmalta teenjuontikaudelta kaapista löytyy runsaasti erilaisia makuja joka lähtöön. Flunssan aikana löysin uudelleen myös lämmitetyn mustaviinimarjamehun, johon anopin tekele on juuri sopivaa eli ei liian makeaa vaan ihanasti marjaisaa.
Jos syöpöttely, juopottelu tai joulumusiikin kuunteleminen ei kiinnosta, kannattaa yrittää tehdä täsmäisku ulos päivänvalon aikaan. Tai voihan sen tehdä joka tapauksessa, illassa pimeitä tunteja nimittäin riittää. Viikonlopuksi on ainakin Etelä-Suomeen luvattu samanlaista tasaista harmaata kuin koko tämän viikon ajan, mutta uskokaa tai älkää, kyllä siellä ulkona huomaa eron päivän ja yön välillä. Mitään kovin jouluista aktiviteettia, kuten rekiajeluita tai edes luistelua ei voi täälläpäin harrastaa, mutta joulua voi tunnelmoida käymällä vaikka ikkunaostoksilla ja testaamalla tunnistaako minkä purkkiglögin lähiravintola on ottanut valikoimiinsa.
Jouluun on tosiaan tänään vielä kuukausi aikaa, mikä tarkoittaa sitä, että aikaa jouluvalmisteluihin on oikeasti vielä oikein ruhtinaallisesti. Itsehän olen aiemmilta vuosilta elävä todiste siitä, että joulun saa kasaan kahdessakin päivässä, mutta tänä vuonna olen halunnut panostaa joulun fiilistelemiseen. Ehkä joskus vuosien päästä luen tätä blogia ja ihailen aikaansaannoksiani, kuvitellen että olen elänyt oppieni mukaan, koska tunnetusti heittelevä hormonitoiminta pyyhkii lapsen ensimmäisen vuoden pois mielestä.
Tänä vuonna joulussa on kuitenkin asteen verran enemmän taikaa, vaikkei poikakaan sitä todennäköisesti vielä muista. Ja entistä varmempaa, että surullisimmat joululaulut saavat itkemään. Jo tänään kaupassa soi joku haikea laulu, jossa taas ripustettiin kultaköynnöksiä ja kuljettiin haudoille menneitä muistelemaan. Mutta ehkä sillekin on hyvä varata oma hetkensä, muistoille ja maljojen nostamiselle heille, jotka ovat jo tämän maailman jättäneet.