Pieni musta muistikirja
Syksyllä kävin läpi lyhyehkön muistikirjakriisin, jonka seurauksena kaivoin kaapin perukoilta mustan muistivihkon. Kyniin panostin, ostin eripaksuisia huopakyniä, vähän sillä ajatuksella että alkaisin myös piirtää muistikirjaan ja tekisin siitä visuaalisen esimerkiksi Saaran tapaan.
Muistikirja on kulkenut mukanani ja olen sinne ideoitani raapustellutkin muunmuassa tulevia blogipostauksia ajatellen.
Jonkinlainen ahaa-elämys kuitenkin syntyi Lauran blogia kommentoidessani. Että blogien hyviä huomioita pitäisi alkaa keräämään muistiin muuallekin kuin toisten kommenttibokseihin, jonne ne väistämättä hautautuvat. Olin jo hakemassa muistikirjaani, kunnes aloin ajatella, että suurimman osan kaikesta lukemisestani teen joka tapauksessa tietokoneella ja eikö olisi näppärää vain kopioida nuo valmiiksi kirkastetut ajatukset johonkin. Yksittäinen tekstitiedosto ei tuntunut hyvältä, joten tutkin vaihtoehtoja.
Ensin tein tunnukset Pinterestiin (minä, myöhäisherännäinen). Ajattelin jotenkin, että siellä voisin tehdä helposti lauseista ”huoneentauluja”, valita kivan taustan ja läntätä tekstin siihen. Ei taida toimia ihan niin…
Lisää tutkimusta. Vasta heränneen miehen konsultointia (onnea on oma nörtti). Lyhyeen vertailuun Evernote, Onenote ja Google Keep. Valitsin viimeisimmän, koska sen käyttöönotto oli vähän liiankin helppoa – ja ilmaista. Osan eilisestä käytin siis siihen, että kopion lempihuomioitani ja sanoja muistikirjan sivuilta tietokoneelle.
Keep päivittyy tietysti eri laitteiden välillä, joten illalla hieman testasin puheentunnistusta puhelimella. Melko näppärää, sillä erityisesti vaunulenkeillä näpyttely on tuskallista, mutta sanelemalla saan pistettyä pienet huomiot talteen tai täydennettyä muistilistaa. Keep kirjoittaa sanelun heti ruudulle, mutta myös äänitiedosto jää talteen. Laite ymmärsi kakistelematta sanat ”Bauhausin” ja ”tsekkaa”, mutta runollisempi ilmaisu ”terävinä piikkeinä iholla” ei tallentunut samoissa olosuhteissa kahteen kertaan kokeiltunakaan. Joten jos teksti on pelkkää kummallista soopaa, voi omasta sanelustaan tarkistaa että mitä oikeastaan olikaan tarkoitus sanoa. Selaimessa puheentunnistus ei toimi, en ole vielä testannut Chromeen asennettavaa laajennusta, mutta tietokoneen näppäimistöllä on melkein nopeampikin kirjoittaa. Sanelun testaaminen ja hyödyntäminen on edelleen aihealue, jonka haltuunotto kiinnostaisi. Puhelimessakin problematiikkaa aiheuttavat tauot, koska hiljaiset hetket tulkitaan sanelun päättymiseksi, joten kovin pitkäksi aikaa ei kannata jäädä lumisadetta tunnelmoimaan.
Keepin ongelmiksi saattavat muodostua erilaiset tunnisteet ja muistiinpanojen löytäminen pidemmän ajan päästä. Tällä hetkellä palvelu nostaa automaattisesti ylimmäisiksi uusimmat muistiinpanot, ikkunoita pystyy kyllä raahaamaan, mutta niiden kokoa ei voi muuttaa, mikä olisi visuaalisesti miellyttävämpää. Ohjelman sinapinkeltainen tunnusvärikään ei välttämättä miellytä kaikkia.
Aika näyttää mitä pienelle mustalle muistikirjalle lopulta tapahtuu. Käsinkirjoittamisessa on oma hohtonsa, mutta esimerkiksi paperikalenteri jäi pois käytöstä, kun siirryin vastahakoisesti kokeilemaan sähköistä kalenteria voidakseni synkata menoja miehen kanssa. Silti kaipaan välillä piirustamista, ja tämäkin episodi on kasvattanut kevyesti hinkua testata minkälaisen lisäyksen tabletti tekisi kodin laitekantaan. Keepissäkin on (puhelimessa) mahdollista piirtää ja tehdä esimerkiksi alleviivauksia tekstiin. Palauttaessani eilen Vanhan rouvan lokikirjaa kirjastoon otin siitä kuvan muutamasta viimeisestä kappaleesta, joissa puhuttiin lähtemisestä, aihe jota yllättävän moni lainaus tai huomio käsittelee.
Toivon, että Keep helpottaa elämääni, jota yritän elää tämän lainauksen mukaan:
”Kun olin kerran itse unohtanut oman muistivihkoni, eikö juuri hän ollut varoittanut minua, että taito kirjata asiat muistiin tuoreeltaan erotti kirjoittamaan kykenevän ihmisen kirjoittamaan kykenemättömästä?”
John Gregory Dunne
Joan Didionin mukaan kirjassa Maagisen ajattelun aika (kirjavinkistä kiitos Helmille)
