Miten minä näen maailmaa

Uusi kamerani on Olympus OM-D E-M10 Mark II. Tähän mennessä olen kuvannut vain automaatilla, mikä on kyllä omasta mielestänikin hieman ala-arvoista ja kameraa halveksuvaa. Olen siis vasta menossa Rajalan järkkärikurssille ja olen luvannut itselleni, että valokuvaamisen salat tulevat jälleen paljastumaan minulle.

Sain viime viikolla arkikuvahaasteen. Minulta jäi oikeastaan kaksi päivää väliin, koska kameran hieno langaton siirto puhelimeen lakkasi toimimasta. Muuten olen ollut kameraan toistaiseksi oikein tyytyväinen.

Arkikuvahaaste on ollut hauskaa leikkiä ja siksi sopiva tähän väliin. Ei ihmisiä, ei rakennuksia, vain pieniä huomioita arjessa. Tässä tähänastinen saaliini:

Pyykinpesukone on aina auki kylpyhuoneessa. Kurkkasin kameralla salaman kanssa sinne sisään. Hienoja muotoja ja heijastumia.

Meillä on keittiössä valkoiset kivitasot. Iltaruoalla huomasin, että kahvinkeitin heijastaa alleen pieniä mustia pisteitä. (Mies ihmetteli ensin, miksi teksti on epätarkka. Ammattimaisempi kuvaaja olisi myös pyyhkinyt kahvitahran pois.)

Lapsen lelukaaressa roikkuva piraatti tuli samaan kuvaan olohuoneen lattialle jälleen pesiytyneen sirkkelin kanssa. Turvallinen leikkiympäristö meillä, onneksi mupetti ei vielä etene mihinkään. (Ja sirkkelikin on jo siirtynyt toisaalle.)

Mökillä aurinko heijastui kattilan pohjasta ja piirsi tiiliseinään valokuvion.

Yksityiskohdissa piilee mielestäni kauneutta. Nämä eivät ole suurellisia kuvia, ne ovat arkea parhaimmillaan, oivalluksia jokapäiväisestä ympäristöstämme. Sitä minäkin kai haluan olla. En suurten asioiden (huono) kuvaaja, en tekstissäkään, en blogissa, vaan loistelias pienten huomioiden tekijä.

Aiemmin tässä blogissa:

– mökkiä puhelimen kameralla kuvattuna
– kirotun sirkkelin ensimmäinen sukupolvi

Ja kuvat löytyvät tietysti myös Instagramista.