Havaintoja elämästä

Hyvin alkanut oma aikani kirjoittamisen parissa on hukkunut jonnekin ykkösprioriteettini eli unen ja tämän uuden perhe-elämän kiemuroihin.

Silti minä tallennan mieleeni lauseita.

Kuten sen kuinka huoltoasemalla näen miehen, joka kaartaa pois bensapumpulta, asvaltoidun alueen reunamilla nainen kävelee, pitää suunsa edessä nenäliinaa, kakoo, heittää ehkä jotain ruohikkoon, naisella on päässään huivista tehty hattu, hänen ihonsa on keltaisenkalpea, mies katsoo minua ikkunan läpi, kyllä, minä tuijotan, mutta myös tunnistan tilanteen, vaikken ole vastaavaa itse kokenut, tiedän että lähellä on sairaala (jossa molemmat vanhempani ovat kuolleet), minä näen että nainen on sairas, ja sen miten arkista elämä on kaiken senkin keskellä, kuinka on ajettava bensa-asemalle ja tankattava että pääsee kulkemaan, vaikka syöpä on koko ajan kintereillä.

Kuinka tunnistan itsessäni sen kiukun, kun takana ajavasta autosta töötätään, kun me odotamme vuoroamme sujahtaa liikenteen sekaan, miten minä voisin astua autosta ulos ja toisen auton luo, avata oven ja antaa tulla, vaikka eihän minulla sen ihmeempää, sen sijaan toisen tööttäyksen jälkeen minä nostan keskisormen takaikkunaan, kun kuskina on vielä mies, joka ei liikoja odottele, minä saattaisin ihmetellä samassa risteyksessä paljon pidempään ja minä vihaan niitä kesäpäivän kiireisiä, jotka kehtaavat soittaa torveaan toisille, ajattelen että jos olisin ratissa tai joku kaltaiseni, kaasuttaisi keskelle liikennettä, aiheuttaisi vaaratilanteen, vain niissä saisi käyttää tööttiä, eikä keskisormen näyttäminen ole kovin aikuista sekään mutta helvetti miten ihmiset ovat tyhmiä. 

Kuinka kahvilan vessassa tuoksuu universaali puhtaus, sellainen aine jota käytetään monin paikoin ja joka ulkomaillakin saisi minut luottamaan paikan puhtauteen, vaikka se on vain tuoksu, jota voitaisiin suihkauttaa, tuoksu joka antaa vaikutelman tehokkuudesta, teollinen, mutta juuri sellainen että meillä täällä siivotaan joka päivä, joskus jopa kahdesti, pyyhitään pinnat ja pidetään huolta puhtaudesta, meillä ei ole pahoja pöpöjä, meidän vessamme on siisti ja siellä on mukava asioida, vaikka kulman kaakelista on alareunasta murtunut palanen, siihen on osunut joku liian monta kertaa, mutta tuoksu on tuore ja tältä päivältä.

En tiedä mitä tästä tulee, mutta anturit ovat aktiivisina. 

 

 

suhteet oma-elama ajattelin-tanaan tyo