Rannekkeen vankina

Joulupukki toi muiden lahjojen joukossa Polar Loop -rannekkeen. Kuulemma pukin ajatuksena oli unen laadun tarkkaileminen, mutta taka-ajatuksista viis, ahkerassa käytössä ranneke on ollut.

Rannekkeen lyhentäminen taisi kuitenkin jännittää sen verran, että sain sen tehtyä vasta tammikuun loppupuolella. Ennen käyttöönottoa lueskelin muiden kokemuksia kyseisestä tuotteesta ja kävin uudelleen vilkaisemassa Sanumarian postausta aiheesta. (Yhä edelleen naureskelen tuota viimeistä fat-kuvaa. Myös silloin kun katson omaa rannekettani ja se vilkuttaa samaa.) Juttuja oli siis kuultu, mutta tuskin olisin itse ranneketta hankkinut.

Tammikuun aktiivisuus näyttää laimealta:

Ainoa päivä, jolloin sain tavoitteen ylitettyä, oli tuo keskiviikko, ja se oli varmaankin kuukauden ainoa kävelylenkki. Ei ollut siis aktiivisuus kovin hyvissä kantimissa, ja kyllä tuo oli yksi herättävä tekijä liikunnan aloittamiseen. Etenkin niinä päivinä, kun ei ollut suuremmalti hyötyliikuntaa, aktiivisuus jäi hurjan alhaiseksi. Passiivisuusleimoja mahtuu niitäkin viikkoon muutama, puhelimeen yhdistettynä ranneke voisi hälyttää, kun olet istunut liian pitkään. Hälyttää se ranteessakin, mutta äänettä, joten se menee helposti ohi. Olen kuitenkin runsaasta istumisestani huolimatta ollut liikkuvaa sorttia, osansa lienee lisääntyneellä vedenjuonnilla…

Tavoitteeni on kolmesta kastista alhaisin, eli istumatyötä tekevän. Olen nyt vasta pari viikkoa päässyt yli tavoitteen, joten en ole sitä ihan heti nostamassa. Omissa kokemuksissani olen ollut havaitsevinani, että ranneke ei aina rekisteröi oikein seisomista ja esimerkiksi remonttihommien tekeminen ei näy niitä vastaavana aktiivisuutena. Kävelypalkki taas tulee nopeammin täyteen kuin mitä aika antaa ymmärtää, mutta olen ilmeisesti aika reipas kävelijä, joten vauhtini asettuu keskitason ja korkean intensiteetin väliin.

(Aktiivisimmassa tasossa samat luvut ovat minulle: 11 h 20 min, 3 h 23 min ja 1 h 29 min. Toivon että nämäkään eivät ole mahdottomia minulle jonain päivänä, joillekin ehkä jopa liian alhaisia riittääkseen motivoimaan?)

Helmikuussa olin hetken töissä ja sitä kautta aktiivisuuttakin tuli heti enemmän, mutta en silti päässyt tavoitteisiin kovinkaan usein. Minulla oli (ja on) käytössäni sykemittari, jolla pystyin mittaamaan treenien sykkeet ja syöttämään ne Kalorilaskuriin, että saisin syödä kaikki treenatut kalorit. Kahden laitteen käyttö alkoi kuitenkin nyppiä, koska kokonaiskulutuksen arvioiminen oli vaikeaa.

(Viikko ilman sykemittaria. Ei tule tavoitteet täyteen, ei.)

Ostin siis rannekkeen seuraksi H7-sykevyön, joka toimii Bluetoothin kautta. Nyt minun ei tarvinnut vaihtaa ranneketta toiseen treenin ajaksi. Miinuksena pidän sitä, että sykevyötä ei voi laittaa pauselle, se joko on päällä tai ei. Toimintaherkkyydessä uusi vyö on edellistä heikompi, joten toimivuus pitää testata aina, eli yleensä sykkeen mittaus alkaa siitä, kun on vielä puolipukeissa, etenkin jos vaatteita pitää ulkoliikunnan takia pukea useampi kerros. Uuden sykevyön myötä sain käyttööni myös ominaisuuden, jota jo edellisessä kaipasin eli sykekäyrät. Tästä voitte laskea, kuinka monta reittiä eilisissä treeneissä kiipesin:

Painonpudotukseni alkoi jumittamaan oikeastaan kuntosalitreenin ensimmäisen viikon jälkeen. Syyksi voisin epäillä lihaskasvua, mutta epäilisin enemmän aktiivisuusrannekkeen antamia kulutuslukuja. Painonpudotukseni alkutaipaleella merkkasin Kalorilaskuriin todella kaiken, silloiset käsitiskaukset yms. Sittemmin pyrin arvioimaan kävelemäni matkat (Reittiopas on oiva apu tähän, myös kevyen liikenteen versiona), ja tietysti muun liikunnan laskurin ohjeellisten arvojen mukaan. Kalorilaskurin arvioima kulutus ei ole sama kuin kehonkoostumusmittauksessa tehty, mutta muistelen tässä joskus lukeneeni, että siihen on automaattisesti lisätty sen verran kaloreita, mitä ajatellaan ihmisen kuluttavan tavallisena päivänä, jos välillä nousee sängystä vessaan ja jääkaapille. Minun kohdallani kulutus on yleensä ollut kohdallaan. Aktiivisuusranneke on melkein kautta linjan antanut parisataa kaloria laskuria enemmän, paitsi kaikkein hiljaisimpina päivinä. Tosin taas päivinä, jolloin olen tehnyt ahkeran treenin, ei liikuntakaloreita välttämättä muuten kerry, vaikka olisinkin kävellyt kauppaan tms. Uskoisin tämän silti sotkeneen laskurin toiminnan kohdallani ja pääsiäisen jälkeen kiristinkin kaloreita aika lailla.

Koska minulla on surkea puhelin, en voi käyttää ranneketta sen kautta, joten tietojen siirtäminen koneelle tapahtuu USB-piuhan kautta. Välillä tosin lainaan miehen puhelinta. Tietojen siirtäminen on helppoa, teen sen yleensä aamupalan aikana, kirjaten samalla uuden painon ja uniajat yms. koneelle. Samalla ranneke latautuu, joten akun kestosta en osaa antaa minkäänlaista arviota. Hieman tässä käytännössä ärsyttää se, että päivän lopulliset kalorit tulevat tietoon vasta seuraavana päivänä, tavoitteenani kun on yleensä syödä suunnilleen se, mitä laskuri antaa. Joskus menee vähän yli, useimmiten vähän alle, mutta iltayhdeksältä joutuu välillä menemään vähän riskillä. Heitot eivät ole isoja, mutta ranneke ei siis anna minkäänlaista arviota koko päivän kaloreista samaan tyyliin kuin laskuri: jos koko muun päivän hengailen ja sitten teen tämän tunnin treenin niin näin paljon saat syödä yhteensä.

Välillä minulla on mummo-olo aktiivisuusrannekkeeni kanssa, eipä niitä salilla hirveästi muuten näe (muilla kuin kaltaisillani aloittelevilla, ylipainoisilla liikkujilla). Koska ranneke on kiinteä, on sen kiinnittäminen kiipeillessä haastavaa. En ole muistanut ottaa pientä sulkkaria mukaan, joten ranneke on oleskellut urheilurintsikoissa. Kyllä, se olen minä, joka maanisesti vilkuilen paidankauluksestani sisään ja työnnän etusormeni sinne tarkistamaan, että sykevyö on pysynyt matkassa mukana. Ensimmäisellä kiipeilykerralla lähetin repeytyi muutaman kerran irti, joten treenit ovat kolmessa osassa. Sykkeet katoavat toisinaan, mutta lyhyeksi aikaa, enkä saa enää samoja hurjia maksimisykkeitä kuin edellisellä laitteella, jossa ne pyörivät yli kahdessasadassa.

Tässä vaiheessa etsin vielä sykealueitani, enkä todellakaan arvioi niitä oikein. Välillä on hauska vetää vaikka fillarilenkki jollain ajatuksella ja sitten kotona katsoa, mihin keskisyke on asettunut ja missä sykekäyrä ylipäänsä huidellut. Oman kropan kuuntelemisen opettelemista.

(Kannustus se on tämäkin.)

Rannekkeen lyhentäminen sujui kohdallani ongelmitta, ensin jätin sen vähän liian isoksikin. Olen jo napsaissut siitä vielä yhden palan pois, toinenkin saisi ehkä lähteä. Eipä ole sitten varaa lihoa, jos meinaa rannekkeen ottaa vielä joskus käyttöön tämän rupeaman päätyttyä.

Minulle ranneke on toiminut juuri niin kuin sen pitäisikin: kannustanut aktiivisuuteen. En silti tiedä, kauanko aion pitää sitä ranteessani. Uuden sykevyöni saan liitettyä jatkossa vaikka Endomondoon kävelyä, juoksua ja pyöräilyä ajatellen. Jossain vaiheessa jätän joka tapauksessa kaloreiden laskemisen sikseen, joten silloin treenin tai päivän kokonaiskulutuksen mittaaminen ei ole enää tarpeellista.

Unen laadun mittaamisesta olen montaa mieltä: rannekkeen mukaan kun olen nukkua posottanut hyvin viime yönäkin, vaikka iltakahdeksalta nautitut vaalikahvit selkeästi huononsivat unen laatua. Olen havahtunut usein ja nähnyt paljon unia, eli nukkunut kevyemmin, mutta ranneke rekisteröi vain isommat liikkeet. Yllättävän hyvin se silti pystyy erottamaan esim. illalla sängyssä lukemisen varsinaisesta nukkumisen aloittamisesta. Mutta missään tapauksessa tuo joulupukin ajattelema näkökulma tuotteeseen ei ole ollut minulle se tärkein.

Summa summarum: en olisi itse hankkinut, mutta olen ollut tyytyväinen. Myös väriin, joksi minulle valikoitui ”mustaherukka”. Violetti ei missään tapauksessa ole värini, ei tosin myöskään sininen. Musta olisi tyylikäs, mutta näytön punainen väri tekee sen minusta jotenkin pirulliseksi. Ranneke on sen verran huomaamaton, että asiaan vihkiytyneet tuntuvat huomaavan sen, muut eivät niinkään. Ennen minulla oli aina ranteessa Nomination-koruni, nykyään Polar Loop -ranneke. Ainakin jonkun aikaa vielä.

Eikä tässä tekstissä ollut haisuakaan kaupallisesta yhteistyöstä. Syyttäkää joulupukkia, että jouduin tästä avautumaan.

(Hyvä treeniviikko, paitsi perjantain osalta. Lisää siitä myöhemmin.)