Leiki, kasva, poika, tyttö
Olin varovaisen ilahtunut, kun luin viikonvaihteen Vantaan sanomista jutun sukupuolineutraalista kasvatuksesta. Otsikko nyt on ehkä vielä vähän raflaava, mutta erityisesti jutun viimeinen kappale on mielestäni onnistunut ja kiteyttää juuri sen, miksi tällainen koulutus on ammattikasvattajille tarpeen:
Tyttöjen ja poikien tasa-arvoinen kohtelu yksilöinä on Markkulan mukaan tärkeää.
– Jos näin ei tapahdu, se rajoittaa yksilön oikeutta. Lisäksi lapselle saattaa tulla paha mieli, jos kielletään joku leikki ja toiselta ei. Ihmisen koko elämään vaikuttaa se, jos et saa olla sellainen kuin olet.
Lehdessä julkaistun jutun voi lukea parempilaatuisena sähköisesti täällä (sivu 11).
Nettiin oltiin sitten kuitenkin lähdetty vähän raflaavammalla otsikolla.
Jutun ja kommentit voi halutessaan lukea täältä. Netissä jutun loppuun on saatu myös ujutettua se, ettei ”sukupuolineutraalius ole Markkulan mukaan uuden varhaiskasvatussuunnitelman merkittävin muutos, mutta tärkeä. Merkittävimpiä muutoksia on lasten osallisuuden lisääminen varhaiskasvatuksessa.”
Kommenteista huomaa, miten asiassa on takerruttu tähän iskevään otsikkoon eikä niinkään jutun sisältöön. Sillä ei, poikia ei kielletä leikkimästä ”poikien leikkejä” eikä tyttöjä kielletä leikkimästä ”prinsessaleikkejä”, vaan että jokainen voi valita oman leikkinsä juuri senhetkisen tilanteen ja tunnelman mukaan. Yllättäen tätä pidetään hirvittävänä uhkana miehisyydelle.
Minä pidän enemmän uhkana ihmisyydelle sitä, ettei kahdeksankuista vauvaa lohdutettu ryhmätapaamisessa, koska hän oli poika ja hänen pitäisi sietää se, että joku käy kiskomassa häntä otsatukasta, ettei häntä lohdutettu vaikka häntä sattui, koska pojat eivät saa itkeä tyhjästä.
Kasvatan valkoista, länsimaista, tilastollisesti todennäköisesti heteroa cis-miestä. Olen tästä hyvin tietoinen ja mielenkiinnolla seurannut esimerkiksi samanikäisen kaverilapsen, tytön, ja meidän lelujen samankaltaisuutta ja eroavaisuuksia. Kovin sukupuolittuneita ne eivät onneksi vielä ole, vaikka erilaisia ovatkin.
Mutta koska on todennäköisempää, että asenteiden muuttuminen kestää pitkään (ne lastenvaatteet siellä marketissa), on mielestäni tärkeää, että edes kasvatusalan ammattilaiset tiedostavat ja ymmärtävät sen kaikkein tärkeimmän tämän melskaamisen ja kohun takana (jota Vantaan sanomissakin turhaan edesautetaan):
Ihmisen koko elämään vaikuttaa se, jos et saa olla sellainen kuin olet.
Ja ei, se ei sotke lapsen identiteettiä tai tee nykynuorista sukupuolettomia vaan pikemminkin vahvistaa ihmisen kykyä olla oma itsensä ympäristön ristipaineessa, jota on ihan riittävästi ilman että joku mollaa vaaleanpunaiseen pukeutuvaa poikaa tai hokkareilla luistelevaa tyttöä – koska kyllä, minäkin olen ollut osallisena tällaisessa ihmettelyssä ja todella toivon, että se saisi jo jäädä 1990-luvulle.