Vaihtoehtoja on enemmän

Istuin siinä ja tunnistin tyypin. Ärsyttävän miellyttävä ja energinen. Sellainen, joka varmasti pärjää valitsemallaan alalla, eikä liikaa pysähdy miettimään. Minun katseeni harhautui ikkunasta katsomaan ohiajavia autoja ja nuoria koivuja, jotka tietä reunustavat. Mietin, kuinka selkeästi näkyi se, että halusin olla muualla ja kuinka hyvin osasin silti olla siinä, sanoa oikeita sanoja, vääriäkin välillä, suorempaan kuin aiemmin, näennäisen rehellisenä. Miten heikkoudet ovat vahvuuksia ja kuinka hyvin tunnenkaan itseni. Olin siinä ja silti kaukana, jo poissa.

Omaa päätä on välillä hyvä muistuttaa siitä, että jos vaihtoehtoja tuntuu olevan vain kaksi, on aika pysähtyä ja punnita tilanne uudelleen. Pelastautumissuunnitelma on siis tehty, suurimmaksi osaksi omin voimin, mikä sekin on terveellistä. En voi odottaa kenenkään tietävän minua paremmin omaa tilannettani. Hyviä neuvoja voin ottaa vastaan ja joistain asioista kannattaa neuvotella miehen kanssa, mutta minä lopulta kannan vastuun tekemistäni päätöksistä.

Eikä tilanne todellakaan ole mustavalkoinen. On paljon asioita, joissa on toistaiseksi toteutumatonta potentiaalia. Epävarmuutta vain tuntuu olevan vaikea kestää. Nyt ei ole vielä se hetki, jolloin pitää kääntää kelkka kokonaan tai hyväksyä se tosiasia, että hiekoitus pilaa liu’un joka suuntaan. Vielä ei ole se hetki, ja ehkä sellaista ei edes tule.