Kevät on hyökynyt päälle. Se tapahtuu aina yllättäen. Valon määrä lisääntyy hetkessä ja vihreys räjähtää silmille. Saariston satamat -ryhmä kiusaa minua ihanilla veneilykuvilla (toki jo noin pääsiäisestä asti) ja mökille tekisi mieleni. Vielä en ehdi, kesäkuussa sitten, häiden jälkeen. Toivoo hän, ja katsoo sitten kalenteriaan. Jostain aikaa on kuitenkin varastettava, kevät ja kesä etenee konkreettisimmin […]

Hääpäivän suunnittelu on aina ollut abstraktia. Jossain vaiheessa haaveilin koko viikonlopun kestävistä häistä jossain kauniissa maaseutupaikassa (mielellään veden äärellä, myöhemmin sitten meren rannalla), jossa viihtyisimme vieraiden kanssa kevyesti pari päivää ja ehtisin seurustella hyvin kaikkien paikalle saapuneiden kanssa. Mutta minulla ei ole ikinä ollut selkeää visiota puvusta, kukista, paikasta, ohjelmasta eikä kyllä sulhasestakaan, jos sellaista […]

Väsyneenä ja nälkäisenä kiukku nousee kyllä hämmästyttävän nopeasti. Tämänhetkisen keskusteluilmapiirin suhteen eroan netin kanssaeläjistä ehkä siten, että murmutan ääneen omalla sohvalla tai sitten vain sisäisesti, enkä pura turhautumistani suoraan toisiin ihmisiin. Silti välillä ihmetyttää sivistyneen viestinnän alkeet. Kun viestiboksiin putkahtaa teksti, jonka sisältö olisi käytännössä ihan sama, mutta ilmaisu paranisi parista kiitoksesta tai vastaavasta, on […]

  Törmään säännöllisesti media-alan työharjoittelupaikkojen ilmoituksiin. Jotkut niistä ovat suorastaan törkeitä ja häviävätkin sitten muutamien kärkevien kommenttien jälkeen.  Tänään luin sinänsä ihan asiallisen ilmoituksen, mutta purettuani sitä osiin totesin, että jotain tässäkin on vialla. Tehtävissä lueteltiin erilaisia valo- ja videokuvaamiseen liittyviä tehtäviä, olihan yksi alkuperäisistä toiveista olla molempien alojen moniosaaja. Vaativammasta päästä lienee kuvaajayhteisön koordinointi […]

Emmää vaan tiiä, mutta joskus tuntuu, että noita mainoksia väkäilee joku vähäjärkinen. Yhdyssanavirheet tökkivät blogiteksteissäkin, mutta harva edes väittää olevansa ammattilainen. Vai onko tämä vain salajuoni, jolla kieliopilliset ihmiset saadaan hermostumaan? (Luulenpa että ei. Valitettavasti.) Kuva siepattu verkosta jo melkein kuukausi sitten.       Olkaa onnellisia, jätin valittamatta siitä, miten päivämäärät kirjoitetaan. Sivistän silti. Kymmenes […]

Sunnuntai-iltana iloisesti uupuneena. On seikkailtu Suomenlinnassa kuivatelakalla, ihmetelty verkkoja ja syvyyksiä, juteltu miellyttävien purjehtijaihmisten kanssa ja törmätty purkkiviinin nauttijoihin. Ihmetelty mantereella, miksei mikään ravintola ole sunnuntaisin auki ja syöty sitten Kappelissa. Ruokakriitikko minussa nostaa päätään siitä huolimatta, että rajoitteiden lista kasvaa kasvamistaan ja pidän itseäni hankalana asiakkaana. Olen siis aina kiitollinen, jos saan allergiavapaata ruokaa. […]

Katsoin eilen loppuun Jenkkien uusimman Bachelor-kauden. Pidän enemmän sarjan toisesta versiosta, jossa miehet tavoittelevat poikamiestytön sydäntä. Ylipäänsä suhtautumiseni sarjaan on ristiriitaista, rakkauden etsimisessä on jotain hyvin herttaista ja sarja paljastaa mielestäni yllättävän paljon miesten romanttisesta puolesta, joka helposti jää muuten piiloon. Toisella puolella on tietysti se shaiba-osio, eli miten voin tuhlata aikaani katsomalla moista sontaa. […]

Blogin yksivuotispäivä hurahti ohi viikonloppuna. Nyt tuntuu hassulta muistella viime talvea, jolloin blogi ei ollut säännöllinen osa elämääni – viime aikojen kirjoitustauosta huolimatta. Viime vuoden maaliskuussa aloitin toisella nimellä, Matkalla minuksi, joka osin olisi ehkä edelleen sopivampi nimi. En tainnut löytää itseäni kuntosalilta, ainakaan en ole siellä säännöllisesti käynyt sitten viime kesän. Tuskailin kaloreita ja […]

Räystäältä putoava lumi kuulostaa sitä kuin joku aivastaisi kuistilla. Kirveelle töitä. Tulen ja auringon leikkejä. Kaivokirkasta vettä. Iltapimeällä pyrin pysymään valaistun alueen sisäpuolella. Joskus pelottaa. Joskus joku aivastaa kuistilla.

Provosoiduin hurjasti kommentista, jossa todettiin että joutuessaan laskemaan työtunteja ei tee mielekästä työtä. Voi anna mun kaikki kestää. Koska ollaan unelma-alalla niin tehdään mitä vaan milloin vaan missä vaan kuusitoista tuntia päivässä eikä edes puoli-ilmaiseksi vaan ilman korvausta ja viedään vielä mukana äidin leipoma pullapitko että olisi edes jotain kahvin kanssa. Tulee mieleen ydinvoimalan valvoja, […]