Fa-la-la-la-laa-la-lal-lal-laa

Etelä-Suomen sää yrittää viedä hyvin alkaneen joulutunnelman mennessään. Lumen sulaessa harmaantuu maisema ja mieli. Mistä löytyy joulumieli?

Onneksi meidän kodin ikkunassa on roikkunut valokoriste jo pari viikkoa, itse asiassa siitä asti kun rupesin suunnittelemaan tätä jouluvalmistelukalenteria. Kodin suursiivous on melkein jo sovittu, näin pienen vauvan äitinä priorisoin tänä vuonna aikani (ja yhteisen aikamme) toisin ja päätin, että joku muu saa puunata kaikki nurkat. Meille tulee siis ensimmäistä kertaa siivooja siihen kotiin, jossa asumme. Viimeisimmän muuton jälkisiivous kylläkin jo ulkoistettiin. Vähän tuntuu oudolta ja jännittävältä, ja tekisi mieli siivota ennen siivoojan saapumista. Hävettää huomata kattolampun päällä pölykerros, mutta sitten muistutan itseäni: juuri siksi. Ammatti-ihminen, joka osaa katsoa ja tietää mitä tekee. Ilmojen lauhtuminen taitaa mahdollistaa myös ikkunoiden pesemisen, jota ei ole kunnolla tehty tässä kodissa kertaakaan. 

Ja minähän siis pidän itseäni ihan koti-ihmisenä ja kohtuullisen siistinäkin jopa! Arjessa puunaaminen sujuu ja teenkin sitä mielelläni, roskat ja likaiset astiat ärsyttävät. Järjestyksen kanssa ei kyllä ole niin justiinsa, mutta arvostan sitä, jos kaikelle löytyy oma paikka. Se onkin toistaiseksi tämän kodin kompastuskivi. Mutta nuo suursiivoukset olen kyllä unohtanut tyystin. Aiemmat kodit ovat olleet kohtuullisen pieniä tai niin lyhytaikaisia, ettei kovin suuria villakoiria ole ehtinyt kertymään kaappien taakse sitten Kallion kaksion. Viimeisin pikkukoti oli niin täynnä tavaraa että siellä suursiivouksen tekeminen oli käytännössä mahdotonta. Odotan siis innolla ja arvostavasti sitä, että joku tekee tämän asian minun puolestani.

Tänään jouluvalmistelukalenterin luukusta löytyy kuitenkin jouluun valmistautuminen koristelemalla. 

(Ensimmäisen yhteisen joulun ensimmäinen joulupallo, toivottavasti yksi monista.)

Olen siis itse kaivanut jo esiin ensimmäiset ”kausivalot”. Ostin myös alennuksesta moniväriset ledit, jotka aion tänä vuonna sijoittaa joulukuuseen kynttilöiden seuraksi. Meille ei todellakaan tule teemaväristä joulukuusta, vaikka niitä ihannoinkin. Itse asiassa en tarkkaan muista minkälaisia joulukoristeita meillä jo on, mutta haluaisin tänä vuonna ostaa ainakin valkoista nauhaa ja värilajitelman palloja. Ja vaikka jonain vuonna haluaisinkin rakentaa sinihopean kuusen, en oikeastaan voi.

En voi, koska meillä on superällösöpö tapa ostaa joulupalloja. Ensimmäisen joulun vietimme erillään, mutta sen jälkeen olemme joka vuosi ostaneet joulukuuseen yhden aidon lasipallon, aina erilaisen. Toissa jouluna ostohetki jäi niin liki joulua, että parhaat oli jo viety. Tänä vuonna muistutin miestä näillä ohimennen otetuilla tärähtäneillä otoksilla, että valikoimaa on vielä jäljellä. Erityisesti nuo oranssin sävyt ovat herkullisia.

Tänä vuonna saattaisin ehkä ehtiä ottaa nuo vuosikertapallot esille jo ennen kuin ne hukkuvat kuuseen. 

Itse en jaksa juurikaan polttaa aitoja kynttilöitä, mutta toisten mielestä ne tekevät oikean joulun. Olen vähän vilkuillut led-tuikkuja, mutta niiden sytyttäminen ja sammuttaminen yksitellen tuntuu työläältä. Meillähän olohuoneen tunnelmavalot syttyvät yhdestä ja samasta kaukosäätimestä. Välillä on kuitenkin ihana virittää pari kruununkynttilää tai tuikkuja tasolle ja nautiskella hämärästä. Mökillä jouluvaloja on viritelty vuodesta riippuen vaihteleva määrä. Siellä niillä on ihan käytännönkin tarkoitus, varsinaisia pihavaloja kun ei ole niin jouluvalot valaisevat saunapolkua ja öistä vessareissua miellyttävän tunnelmallisesti. Tänä vuonna saattaa nyt kuitenkin käy niin, että emme ehdi mökille ennen joulunpyhiä, joten mittavin koristeluoperaatio jäänee väliin. Parvekkeen kohtaloa vielä mietin, aliostajana kun olen ronkeli ja mietin, että samoilla valoilla mennään sitten vuosikaudet. Kotimme näkyy kyllä suoraan juna-asemalle, siinä mielessä pitäisi kai pistää kampoihin meille näkyvän, värillisenä rytmikkäästi välkkyvälle parvekkeelle vaikkapa rakentamalla parvekelaseihin omalaatuisen joulukuvaelman. 

Mies toi meille jo pari viikkoa sitten kaupasta suklaakalenterit ja partiolaisten perinteinen versio odottaa myös avaajaansa. Mikäli vanhat merkit paikkaansa pitävät, kolahtaa postiluukusta jossain kohtaa myös jotain raaputettavaa ja jouluaattoon asti jännitettävää. Parhaat joulukalenterit ilmeisesti myydään loppuun nopeasti (lakritsia!), joten kannattaa olla tarkkana. Ahkerimmat ehtivät askarrella vielä ihan oman. Minullakin on mökillä laatikollinen kertyneitä tulitikkurasioita, joista saattaisi saada aikaiseksi jo parikin kalenteria. Aikuisille on kuitenkin hankala keksiä pientä ja kivaa sisältöä joulukalenteriin. Lapsille se on vähän helpompaa, ainahan voi kierrättää ne edellisen pääsiäisen kinder-yllätykset, joten odotan innolla että pääsen muutaman vuoden päästä rakentamaan pojalle joulukalenterin.

Haaveissani olisi vielä tänä vuonna tehdä joulumaisema lyhtyyn. Pienellä kuusella, patterivaloilla ja parilla pienoispaketilla pääsisi jo varmasti pitkälle. Tällainen voisi olla myös hauska jouluvieminen. Mistä tulikin mieleeni, että joulukoristeiden läpikäyminen kannattaa jo nyt myös siksi, että ehtii vielä laittaa kiertoon ne viime vuoden karmeimmat lahjaksi saadut servetit ja tuikkukipot. 

Näin rennolla otteella täällä siis lähestytään joulua. Ja hyvä niin, postauksia varten valokuvia selatessa on tullut selväksi se, että jonain jouluna on kuusta pystytetty jouluaattoa edeltävänä yönä yhden aikaan, ja joulukortit on monena vuonna postitettu vasta kun on ollut jo melkein myöhäistä. Tänä vuonna olen siis ainakin ajatuksen tasolla ajoissa.

Jouluvalmistelukalenterissa on jo tietenkin käsitelty joulusiivousta ja joululahjoja. Tulossa vielä runsaasti fiilistelyä ja hyvää joulumieltä joka torstai jouluun asti!