Juhlista, imetyksestä ja vartalosta

Joskus juhlista kannattaa lähteä ennen kuin ensimmäiset astiat särkyvät.

Mies on tartuttanut minuun rokkirakkautta. 

Vaikkei Oasiksen Wonderwall kai oikeaa rokkia olekaan.

Mutta akustisella kitaralla soitettuna se toimii oikein hyvin juhlaillan imetyskappaleena.

Imetysliivien tärkein ominaisuus on se, että ne pysyvät itsestään ylhäällä, koska puolet kerroista klipsit unohtaa kuitenkin kiinnittää.

Taisin olla raskausaikana niin turvoksissa, että selluliittikin katosi sen alle. Terveisin miten niin en muka maagisesti timmiytyisi raskauden jälkeen parempaan kuntoon kuin mitä olin sitä ennen?

Omaa vartaloaan on joskus vaikea rakastaa, mutta yritän kovasti. 

Itsensä vertaileminen muihin on pahinta mitä voi tehdä. (Mutta joskus saa ihan vähän iloita siitä, että on jotakuta taitavampi.)

Tajusin, etten koskaan haluaisi tulla arvostetuksi vain sen takia, miltä näytän tai miten pukeudun, vaan sen takia mitä olen tehnyt tai sanonut tai kuinka ajattelen. Saahan sitä silti olla tyylikäs, mutta se ei ole itseisarvo.

Joskus juuri oikea hetki lähteä on silloin kun sirpaleet syntyvät.

Mutta juhliin kannattaa silti mennä. 

Ja jutella ihmisille.

Ja rakastaa.