Jumeja ja kipuja
Torstaina väsytti. Perjantainakin väsytti. Päätin kuitenkin, että on aika viedä pyörä keväthuoltoon. Tai siis ensihuoltoon. Fillari ostettiin viime kesänä jossain vaiheessa, mutta en tiedä, tuliko sillä ikinä ajettua ensihuoltoon oikeuttavia kilometrejä. Oli kummallinen syksy.
Pyöräilypakaroita alkoi kuitenkin kutittelemaan tuossa jo muutama viikko sitten, kun totesin että katuja ja kevyenliikenteenväyliä on putsattu hiekoituksesta varsin mallikkaasti. Nyt kun ulkona vihmoo takatalvi, on pyörän passeli hetki olla huollossa sen noin viikon verran. Kuukauden päästä olisin kuulemma ollut vasta myöhässä huollon suhteen. Hyvä niin.
Viikko on ihan sopiva aika pyöräilyjen välille. Harjoittelin matalalla sykkeellä menemistä ja sainkin lopulta matkan päätteeksi keskisykkeeksi 126. Mäkiä sotkin ylös pienimmällä vaihteella ja sitten tasoiteltiin. Metsien siimekseen piiloutuneet pyörätiet olivat paikoin jäissä, joten jouduin välillä taluttamaan pyörää. Silti se, että vajaan kymmenen kilometrin matkaan meni tunti, tuntuu hurjalta. Itsehän olisin riemumiellä polkaissut hurjaa vauhtia sykkeiden huidellessa siellä 145 tuntumassa, mutta ei. Nyt harjoitellaan.
Kävin reissuillani ostoksilla, alkaa olla treenivaatearsenaali kasassa. Ostin myös Polarin H7-sykevyön, jonka yhdistin Loop-rannekkeeseen. Minulla oli ennestään joululahjaksi saatu sykemittari, mutta koska Loop kotiutui helmikuussa ranteeseeni, tuntui näppärämmältä saada saman laitteen kautta enemmän informaatiota. (Lisää kokemuksia aiheesta myöhemmin.)
Kotiin palasin bussilla, kävin nälkäisenä kaupassa, mutten onnistunut kotiuttamaan mitään ihmeellistä herkkua. Valmiiseen sushiin sorruin, mutta ei ollut kovin kummoista. Myöhemmin saunoin, koska paikat tuntuivat jumahtavan.
Lauantaiaamuna olinkin sitten totaalijumissa. Lonkat huusivat hallelujaa, istuminen sattui, kumartuminen ei onnistunut, housut vedettiin jalkaan vääntämällä polvia ulospäin, koska en vaan pystynyt normaaliin, suoraan alaspäintaivutukseen. Lähdin silti salille, koska tiesin jo etukäteen, että sunnuntai menisi kansanterveydelle.
Lämmittelyssä kuntopyörä todisti oikeaksi arvion siitä, että pyöräilypakarat saivat jo kyytiä. Kevyt jomotus ei kuitenkaan haitannut. Vapaiden painojen alueella oli ”ruuhkaa” (eli ehkä kaksi ihmistä) ja arkailin mennä siihen kyykkäämään. Menin toiselle puolelle ja kokeilin niitä pirullisia askelkyykkyjä, jotka oli edellisellä kerralla lisätty ohjelmaan. Jalat pettivät kuudennen jälkeen toisella puolella. Kokeilin toistakin puolta, ei toivoakaan. Kävin alussa rullailemassa reisiä pehmeällä pilatesrullalla ja tiesin, että jumeja siellä on. No, päätin kuitenkin tehdä treenin, joten liikkeistä tein ylä- ja alataljan, vatsalihasliikkeet sellaisessa keinutyyppisessä laitteessa (suorat ja kyljet), sekä vartalonkierrot ja vatsarutistukset toisissa laitteissa. Tein harjoitukset nyt edellisestä kerrasta poiketen kiertävänä, koska tilaa oli. Eli ensin ylätalja ja sitten vaihto alataljaan ja takaisin. Vatsalihaksissa pidin vähän pidemmän tauon ennen kolmatta kierrosta. Toistoja oli siis 3 x 15. Aikaa meni mukavasti vähemmän kuin edellisellä kerralla.
Yritän liittää treeniin rullailua ja venyttelyä, joista ensimmäinen sujuikin, tuskaisesti tosin, mutta sujui kuitenkin. Venyttely-yritykset todistivat kuitenkin minun jäykistyneen vielä enemmän edellisestä viikosta. En pystynyt treenin jälkeenkään rullaamaan itseäni alas, koska sattui. Venyttelin sitten sen minkä pystyin. Laitoin launtaina PT:lle meilillä viikkoraportin, missä kysyin lonkkien/kylkien/alaselän arkuudesta. Illalla tilanne oli niiden osalta parempi, mutta esimerkiksi unia jäykkyys haittaa.
Mies palasi reissuiltansa lauantaiyönä, joten sunnuntaina emme liikkuneet kotoa mihinkään. Tänään lauantaiaamun olo on jossain määrin toistunut. Tarkoituksena olisi käydä hiljalleen kävelyllä, salille tekisi mieli, mutta tuntuisi tyhmältä jättää kyykyt tekemättä. Odottelen josko PT ehtisi vastaamaan, en tiedä, minkälainen toimintatapa on, koska emme ole aiemmin toisillemme meilailleet.
Seuraava PT on torstaina, joten huomenna olisi hyvä käydä salilla, mikäli käymme tapaamisessa treeniohjelmaa läpi. Pilatestakin olisi illalla tarjolla, mutta jotenkin tuntuu, että olen aloittanut sittenkin liian vauhdikkaasti tämän. Polvihan on siis jo valmiiksi vähän hajalla, rutisee portaissa kuljettaessa, mikä mahdollisesti johtuu kireistä reisilihaksista. Ja kyllä se oikean jalan reisi onkin ihan sietämättömän kireä (ja kipeä hierottaessa tai rullaillessa). Ärsyttää, koska tämänhetkiset vaivat vaikuttavat unenkin laatuun, vaikka sitä oli tällä projektilla tarkoitus parantaa.
Tuntuu hassulta, että ensimmäisestä tapaamisesta PT:n kanssa on nyt tasan kaksi viikkoa. Olen silloin ottanut mitat ja käynyt kehonkoostumusvaa’alla, mutta ajattelin päivittää lukemat vasta torstaina, koska silloin tulee kaksi viikkoa ekasta yhteisestä treenistä. Suoraan sanottuna siis tänä aamuna laiskotti…
Osa minusta sanoo, että olisi järkevää keskittyä kehonhuoltoon, kevyttä lämmittelyä ja venyttelyä vaan. Osa taas on sitä mieltä, että ei voi olla haitallista käydä salilla, koska lihaskivut kuuluvat asiaan. (Mainittakoon, että treenatessa ei tuntunut kipuja. Sillä tavalla en suostu treenaamaan. Olen nyt melko selvillä siitä, mistä tilanne on syntynyt, en vain tiedä, mitä sille pitäisi tehdä.) On vain odotettava asiantuntijan jonkinlaista arviota. Kunhan vastaus vaan ei olisi, että katsotaan sitten torstaina, koska siihen on niin monta päivää. Ei tuonne takatalveen hirveästi tee mieli lähteä, mutta juurikin mielen takia sinne kannattaa mennä.
(Kaikki blogin kuvat treenilenkkareita ja banneria lukuun ottamatta tähän mennessä Pixabaystä.)