Koko talvi kesämökillä

Ulkona raikaa moottorisaha. Autot ovat jättäneet tielle paljaaksi kaksi suorakulmiota. Nyt olen täällä yksin.

Aurinko paistaa, mutta on jo värjäytynyt oranssiksi. Hämärät ovat pitkiä. Ikkunoissa on aamuisin kertynyttä kosteutta.

(Sauna uusissa väreissään. Luksusta.)

On juostu pelkkä pyyhe päällä pesulle kymmenessä pakkasasteessa. Ei kuistipesuja enää tässä säässä. Saunassa oli kylmä lattia, mutta lämmintä vettä. 

Takan lämmitys toimii seuraavasti: on vähän viileää. Laitetaan tulet. Tulee lämmin. Tuli sammuu. Tulee kylmä. Odotetaan, että hiilloksen hehku lakkaa. Laitetaan pellit kiinni. Ollaan ihan että huh-huh ja avataan sen lämpösyöpön huoneen ovi, jota kukaan ei käytä. Aamulla sama uudelleen.

Tuli kylmyys ja kirkkaus ja aavistus valkoista. Iltaisin kuu paistaa niin ettei ulkona tarvitse valoja. 

On syöty joulun ainoat vihreät kuulat. Nurkissa pyörii suklaakonvehteja, mutta onneksi vain niitä, joita en voi syödä. Autoon on pakattu puolet omaisuudesta ja joululahjaksi saatu keittiön matto. 

Eikä siis kerrassaan mitään sanottavaa. Tässä kohtaa tuntuu hyvältä, nousta kohta ja lämmittää pannun pohjalle jäänyt aamukahvi, siunailla samalla keittiön täyttävää tiskikasaa, mutta iloita siitä, ettei se häiritse ketään muuta kuin minua, eikä minuakaan niin kauan kuin pysyn poissa keittiöstä.

Mökilläolemisen yliannostukseen tuntuu olevan pitkä, pitkä matka. Mutta aurinko ei ole vielä laskenut ja olen ollut yksin reilut kaksi tuntia.