Lapsiperheen lauantaiaamun viettoa

Oli aika, jolloin oli kiva käydä joka päivä kaupassa. Oli aika, jolloin oli kiva käydä isoissa ruokakaupoissa – mitä isompi marketti, sen suurempi seikkailu. Oli aika.

Kävimme lauantaina Kaaren Prismassa. Huh.

Ensin väsytimme itseämme käyttämällä lapsen saamaa lahjakorttia kesävaatteiden ostamiseen, kenkien sovitteluun, syömiseen ja vaipanvaihtoon. Tästä uupuneena poika onneksi nukahtikin ruokakaupan kärryjen kovaan kaukaloon ja mahdollisti meille aikuisille hieman sivushoppailua, eli lisää kenkiä ja kaikenlaista sellaista, mitä on ollut tarkoitus tutkia, mutta jota ei ole millään tässä arjessa ehtinyt.

Sitten ruokaosastolle.

Kesähelteisen päivän ongelmani näissä kaupoissa on selkeä: kylmyys. Pärjään muualla hihattomassa topissani, mutta isojen kylmäaltaiden äärellä on väistämättä syväjäässä. Yritä siinä sitten valita oikeanlaista tavaraa tulevan viikon aterioille.

Lisäksi vieraassa kaupassa asiointi oli auttamatta virhe, asioiden etsimiseen meni enemmän aikaa eikä kaikkia tuttuja vaihtoehtoja ollut edes saatavilla. Hämmästyn tästä isoissa kaupoissa lähes joka kerta: tila kun ei aina tarkoita valikoiman laajentumista, tavaraa on vain yksinkertaisesti enemmän. Muistelen edelleen lämmöllä Pihlajatien kodin lähikauppaa (K-market Fortuna), joka oli toki tungettu täyteen, mutta jossa oli silti vaihtoehtoja välillä enemmän kuin massamarketissa.

Olen tietysti siinä mielessä etuoikeutettu, että minun ei tarvitse suunnitella ruokalistaa lompakko edellä tai valita kauppaa sen tarjousten takia. Tiedän silti suunnilleen tuotteiden hinnat, enkä tuollakaan kokenut mitään hillitöntä halpuutusta näihin omiin lähikauppoihimme verrattuna. Myyrmäen Citymarket on kyllä kallis, sen tiedän. Mutta meidän perusvalinnoillamme kauppakuitin loppusumma ei ollut mitenkään älyttömästi pienempi.

Aika monta kertaa tuon reissun aikana totesin, että minusta ei moista lauantaishoppailijaa enää tule.

Meillähän hoidetaan suurin osa ruokaostoksista kotiinkuljetuksella. Viime viikko vain meni mökkihyppelyidenkin takia jotenkin aikatauluiltaan niin sekaisin, että ruokatilaus jäi tekemättä, K-ruoka kun ei toimita viikonloppuisin. Kesän ajan käytössämme on vuokra-auto, ja siksi kokeilimme tätä mainiota lapsiperheiden viikonlopunviettotapaa. Lähikaupasta saa välillä kantaa tavaraa kuormakamelina, joten on tietysti loogista haluta käyttää kuljetukseen autoa ja siksi lähteä vähän kauemmas. Naurettavaa tai ei, ensi kerralla taidan ajaa tuon parisataa metriä Myyrmanniin ja takaisin ja käydä tutussa kaupassa, mikäli siis kotiinkuljetuksen tilaaminen jälleen unohtuisi. 

Koska ei kai tuokaan kenellekään mitään riemua ole, häh? 

Sitä paitsi jouduin seuraavana päivänä piipahtamaan silti lähikauppaan, tällä kertaa Citymarketin puolelle, koska ajattelin hankkia itselleni helposti ja nopeasti kesäisen alaosan, käytännössä melkein millaisen tahansa. Aletkin olivat alkaneet ja toiveikkaana kasasin itselleni vietävää sovituskoppiin. Mutta ei. Ei mitään rotia. Vaatteiden koot heittelivät, materiaalit olivat mitä sattuivat, leikkaukset eivät imarrelleet ketään (siis eivät ainakaan minua), ja ymmärsin taas että vaatteen siirtymiselle alen puolelle on yleensä joku syy. Eikä siis tälläkään kertaa onnistunut käymään niin, että olisin onnistunut kasuaalisti ostamaan kesävaatetta siinä leipäpaketin ohessa. Tavallisesti sitä hankaloittaa vielä vaunuissa viihtymätön pieni kitisijä, joka usein ilmaisee, että olisi hyvä aika jatkaa matkaa.

Netissä ruokatilausta tehdessä heräteostoksetkin jäävät tekemättä ja hyvä niin. Kotiinkuljetusmaksu on todennäköisesti juuri sen arvoista. Ja sen, että voin kyllä käydä lauantaina katselemassa vaatteita ja kenkiä ja vaikka lounastamassakin, mutta että joku muu kantaa ne maitolitrat ja lastenruokapurkit kotiovelle asti. 

Ylipäänsä olo on välillä kuin vihreällä sammakolla: tässä olisivat euroni, olisiko antaa niille katetta? Harkitsin nimittäin hyvin vahvasti kokeilevani konseptia, jossa haen vaatteet kirpputorilta ja vien ne sitten ompelijalle (itse en ehdi enkä aina osaakaan tuunata) ja laskisin miten tämä suhtautuisi uuden ostamiseen kaupasta. Ainakin kankaiden laadun ja istuvuuden kannalta vaaka kallistuisi jälkimmäisen puoleen, enkä usko että hinnassakaan olisi välttämättä niin suurta eroa. En tiedä. 

Mainittakoon vielä, että tässä blogissa ei ole nähty vielä yhtäkään kaupallista yhteistyötä, joten kaikki nimeämäni kaupat yms. ovat yksinkertaisesti tätä omaa arkeani, mielipiteet omiani ja uskon, että jollekulle Prismassa asiointi on yksinkertaisesti helpompaa ja kivempaa kuin ruoan tilaaminen netin kautta, jonka kehumisesta en siis todellakaan saa keneltäkään euroakaan enkä edes ilmaista toimitusta. 

 

Kotiäidin elämä on ollut aiemminkin vähittäiskaupan puimista:
on pohdittu Superpyhiä ja seisty kassajonossa.