Lyhyet tuplarattaat – Nuna Demi Grow?

Blogini epäkaupallisuus hipoo välillä huvittavuutta. Ei sillä, että tarjouksiakaan olisi kauheasti tipahdellut, mutta joskus niitä haluaisin jopa hyödyntää. Lapsen hankinnat ovat olleet yksi niistä.

Kauheasti en kehtaa lähteä keulimaan kirjoittamisellani, Lilyn muuton jälkeen päivitykseni ovat olleet vielä harvempia kuin sitä ennen. Osasyynä lienee se, etten ole halunnut kertoa elämäni yhdestä osa-alueesta näin julkisesti.

Meille tulee toinen vauva. Laskettu aika on toukokuussa, maha on jo melkoinen. On ollut ihanaa ja kamalaa, mutta ehkä enemmän kamalaa, se kolmen kuukauden krapula, väsymys, väsymys ja unettomuus, vihlonnat, puutuvat jalat ja kädet, kilpirauhastaistelut, raskausdiabetes ja viimeisenä romahtaneet rauta-arvot… Kaikki tämä tuon parivuotiaan arjen seassa on aiheuttanut sen, että olen suoriutunut asioista niin hyvin kuin olen voinut, eikä blogi valitettavasti ole ollut tekemisten kärjessä. Ajatuksissa kyllä, monestikin, mutta tarttuminen on ollut hankalaa, kun elämä on tuntunut selviämiseltä ja edessä on jälleen siintänyt jonkinlainen virstanpylväs, joka armeliaasti antaa minun olla tekemättä esimerkiksi suuria ratkaisuja tulevaisuuteni suhteen.

Eikä asiaa auta vauva-ajatteluni liepeillä pyörivä ilmastoahdistuskaan, se jonkinlainen ”Onko tässä yhtään mitään järkeä?” ja ”Tänäänhän oli ihan onnellinen päivä, mutta ei kai näin voi määrättömiin jatkuakaan”. Kyllä, jossain kohtaa olen uinut tänä talvena aika syvissä vesissä, mutta nyt jo vähän enemmän nenä pinnalla. Kevät auttaa. Hämmästyttävää kyllä.

Esipuheeni johtaa silti seuraavaan. Ikäeroa vajaat kolme vuotta kahdella lapsella. Ei autoa. Paljon kulkemista julkisilla ja kävellen. Rattaissa viihtyvä, karkailuun taipuvainen taapero. Tuplarattaat tulisivat siis tarpeeseen. Tai oikeammin sisarusrattaat, kun kyseessä on siis vauva ja isompi lapsi. Ja tämä jargon on kuulkaa kyllä tullut tutuksi tässä viime viikkoina.

Asia alkoi muutamalla viattomalla tiedustelulla keskustelupalstoilla. Se jatkui erilaisten rattaiden ja vaunujen bongaamisella kaupungilla. Se eskaloitui muutaman käytettynä myytävien vaunuilmoitusten kadottua. Niinpä pari viikkoa sitten lähdimme potkimaan renkaita.

Marraskuussa 2016

Jossain välissä olimme päättäneet, että näihin rattaisiin voimme investoida. Meillähän on käytössä Emmaljungan Duo Edget Classic-rungolla, eli suomeksi sanottuna hyökkäysvaunut, joiden eturenkaat eivät todellakaan käänny ja jotka ovat aika ronskit, mutta joilla olemme pärjänneet ihan hyvin, vaikka ne vievätkin auton takakontista aina leijonanosan. Ne tulivat meille kaverin kautta, ja suositukseksi riitti, että ne olivat saatavilla ja kohtuullisen hintaiset.

Olen kuitenkin tässä vuosien varrella pohtinut sekä kääntyvillä etupyörillä varustettuja tavallisia rattaita että matkarattaiden hankkimista (päätöksiin päätymättä), joten excelöinti jatkui luontevasti tiedostoon, joka on nimetty nerokkaasti ”Suureksi vaunuvertailuksi”.

Ensimmäinen kierros vaunukaupoissa osoittautui pettymykseksi. Huolellisesta tiedonhausta huolimatta olin saanut suurimmasta osasta rattaita väärää informaatiota: ne eivät tulisi mahtumaan hissiimme ilman sisaristuimen poistamista. Hissimme koko on siis: leveys 90 cm ja pituus noin 108 cm.

Niin alkoi karista ajatus siitä, että vaikka löisimme läjän euroja pöytään, emme silti kenties saisikaan täydellisiä rattaita, tai edes sellaisia, jotka mahtuisivat hissiimme ilman turhia säätöjä, istuinten siirtoja, poisottamista tai vaunukopan irrottamista. Koska mietin myös sellaista vaihtoehtoa, jossa ostaisimme edullisesti käyteyt tuplat, joiden runkoa ja muita istuimia raaskisin säilyttää pyörävarastossa ja kantaisin vain koppaa ylös. (Tähän kategoriaan menisivät esimerkiksi Baby Joggerin City Selectit.) Tähän kyllä mies totesi, että ehkä kannattaisi ensisijaisesti etsiä sellaista vaihtoehtoa, jossa koko kombon saisi mahdutettua hissiin, koska nukkuvan vauvan, vallattoman taaperon ja mahdollisten tavaroiden kantaminen voi olla yllättävän haastavaa.

Mutta kun sellaista vaihtoehtoa ei tuntunut löytyvän! Baby Joggerin City Select Luxit olivat pitkään listani kärjessä, mutta ne olivat tuplina vielä tavallisia versioitaan pidemmät. Emmaljungat versiot, joita myös liikkuu kohtuullisesti käytettynä, ovat myös todella pitkiä.

Sen lisäksi minua häiritsi se, että eteen sijoitettu sisaristuin oli usein aika pieni, joten taaperolla olisi ollut ahtaat oltavat vaunukopan edessä. Lisäksi istuimesta oli näppärää potkiskella vaunukopan pohjaa… Pojan mitat tällä hetkellä noin 95 cm / 13 kg, joten aika hoikka, mutta pitkä kaveri. Toisaalta viidentoista kilon painorajoitus tulisi monessa mallissa aika nopeasti vastaan.

Ensimmäisellä kierroksella hylkäsimme siis epäsopivina malliltaan ja kooltaan seuraavat mallit: Baby Jogger City Select ja City Select Lux, Emmaljunga Super Viking ja Nxt90, Thule Sleek ja Uppababy Vista.

Ensimmäiseltä kierrokselta selvisivät ”jatkoon” vain Mountain Buggy Duetit, joiden leveys on samaa luokkaa kuin nykyistemme. Tosin huomioitavaa on se, että Emmaljungiemme levein kohta on renkaiden kohdalla, joten viereen mahtuu raskausvatsanikin kanssa ihan kohtuullisesti. Ja että meitä voi matkustaa hisssissä kaksi aikuista rattaiden vieressä. Duettien kanssa taas leveys on koko matkalta suunnilleen sama, joten pyysin rattaat omistavaa ystävääni sovittamaan niitä hissiimme. Lopputulemana oli se, että peruuttamalla mahtuu ihan kohtuullisesti, toisinkinpäin kyllä, mutta en uskaltaisi luottaa siihen, että vatsankaan kadottua olisin yhtä hoikka kuin ystäväni, joka sulavasti solahteli vaunujen viereen seisomaan. Lisäksi ajatuksissa oli se, että voisimme korvata nykyiset yksöisrattaamme sellaisilla yksilöillä, joiden kanssa pärjäisimme kotona ja reissussa, yhden tai kahden lapsen kanssa. Siihen en ehkä taipuisi Duetien kanssa.

(Meillä on siis kellarissa suhteellisen isoon tilaan taittuvat Nuna Pepp (?) -matkarattaat vuodelta nakki, jotka olemme saaneet ilmaiseksi ja joissa lapsi ei ole enää viime kesänäkään mahtunut nukkumaan päiväunia selkänojan lyhyyden takia, mutta joita olemme silti toisinaan käyttäneet. Niistä on yksi klipsi korvattu kulmaraudalla, joten kovin sniiduja emme tosiaan rattaiden suhteen ole olleet. Sen sijaan Kroatian venereissuille vuokrattuja Babyzen Yoyo -rattaita muistelen edelleen lämmöllä.)

Sitten törmäsin Silver Crossin Wave-yhdistelmiin. Jäätävän kalliit, mutta niitä liikkuu jo jonkun verran käytettynä. Kuvissa näytti siltä, että sisaristuimessa olijalle voisi jäädä hieman enemmän tilaa ja olin varovaisen toiveikas. Eurot vilistivät silmissä, mutta jos jokin voisi vastata kaikkiin toiveisiimme… Vaunuliikkeen sivuilta löytyi myös yllättäjä, Nuna Demi Grow, jota ei todellakaan oltu listattu tuplien puolella. Mutta niihinkin olisi saatavilla sisaristuin ja malli näytti siltä, että yhdistelmästä ei tulisi liian pitkä meillekään.

Siispä yhden ärtyisän äitiyspolin käynnin jälkeen suuntasin meren äärelle kauas kotoani Helsinkiin tutkimaan valikoimaa. Matkassa oli mutkia, koska Silver Crossit osoittautuivat suhteellisen pieniksi ja Nuniin ei ollutkaan sisaristuinta saatavilla. Kunnes soitin toiseen liikkeeseen ja kävi ilmi, että Nuna Demi Grow’ssa sisaristuin on identtinen alkuperäisen istuimen kanssa (toisin kuin Silver Crosseissa tai Uppababy Vistoissa). Tämä tarkoittaisi sitä, että saisimme yhdistelmät suoraan käyttöön tuplina ja voisimme harkita sisaristuimen ostamista vasta sitten, kun vauva siirtyisi pois vauvakopasta, mikä vähentäisi kustannuksia. Vaunut ovat olleet myynnissä vasta reilun vuoden ja Suomessa alkuvuodesta, joten niitä ei ole löytynyt käytettynä, eikä kokemuksiakaan juurikaan.

Vauvauinnin saunakeskusteluista viimeinen valikoimamme täydentyi Bugaboo Donkey Duoilla, jotka eivät tosin tuplaleveinä todennäköisesti mahtuisi hissiimme. Mutta ne olisivat samassa liikkeessä joka tapauksessa, joten ne kannattaisi samalla katsastaaa. Viimeiselle kierrokselle selvisivät siis Bugaboon ”Aasit”, Mountain Buggyn Duetit, Silver Crossin Wavet ja Nunan Demi Growt. Matkalla selvitin miehelle rattaiden eri ominaisuuksia, hyviä ja huonoja puolia. Mukana oli tietysti jo ensimmäisellä kierroksella sovittamiseen kyllästynyt, mutta toisen kaupan pieneen polkupyörään ihastunut taapero.

Aurinkoinen päivä oli lämmittänyt myymälän hikiseksi ja uuden mallin aiheuttama epätietoisuus aiheutti sen, että istuimme esittelykorokkeen reunalla ja ajattelin, ettemme tälläkään kertaa olleet yhtään lähempänä ratkaisua. Emme ainakaan täydellistä.

Bugaboot hylättiin aika lailla heti. Leventäminen ja kaventaminen tuntui vaivalloiselta, eikä sitä voisi (virallisesti ainakaan) tehdä lennosta. Silver Crossien sisaristuin osoittautui pojalle pieneksi, eikä vaunujen ulkonäkö hurjasta hinnasta huolimatta oikeastaan miellytä minua. Ja mitat menivät noissakin liian pitkiksi. Mountain Buggyn Dueteja työntelimme pisimpään, mutta eipä poika tahtonut oikein pysyä niissäkään kyydissä. Emmaljungissa emme ole joutuneet käyttämään turvavöitä oikeastaan ikinä, ja tuntui hassulta noissa monissa versioissa köyttää poikaa aloilleen. Istuinten koon ja mallin takia se on kyllä melko lailla välttämätöntä.

Noh, epätoivosta toivuttuamme tein lyhyen googlauksen ja uskaliaasti väitin myyjille, että Nuna Demi Grown istuin sopii myös sisaristuimen paikalle. Testasimme – ja niin se sopi! Huh. Peli ei ollut kokonaan menetetty. Poikaa testattiin ala- ja yläistuimeen, kopankin voi laittaa kumpaan vaan, ja ylhäällä ollessaan poika tahtoi takaisin alakertaan, mikä oli hyvä kuulla, koska alhaalla penkkiä ei saa kovin pystyyn vaan asento on aika makaava, mutta tulipa todistettua se, mitä monet videoarvosteluissa sanovat: isot lapset yleensä pitävät alaistuimesta.

Mikä parasta: vaunut mahtuisivat ainakin yhdellä kokoonpanolla hissiimme sellaisenaan, ilman istuinten irrottamista tai lasten siirtämistä! (Lisätutkimusten jälkeen uskon, että niitä on toinenkin, meille se kaikkein paras eli sisaristuin alhaalla ja koppa ylhäällä, se vain vaatii adapterien kääntämisen toisinpäin.)

Tässä vain osa Nuna Demi Grown tuplien sijoittelumahdollisuuksista.

Isoin miinus Demi Grow -mallissa on se, että sisaristuin vie käytännössä koko alakorin, joten tavaratilaa ei jää.

Plussaa: ei ylimääräisiä hankintoja. Yhdistelmät saa suoraan käyttöön tuplina ja mukana tulevat sopivat adapterit myös turvakaukaloille.

Iso plussa meille on kompakti koko, eli mahtuvat hissiin ja sitä kautta myös muualle, kuten julkisiin.

Toisaalta kun rattaat eivät ole pitkät, niiden kippaaminen reunojen yli voi olla haastavaa, koska vipuvoimaa ei juurikaan ole. (Niissä vaunukaupoissa pitäisi tosissaan olla testirata, koska onhan se älytöntä, ettei pääse testaamaan edes pienen kynnyksen yliajoa. Siinä missä Emmaljungilla ei ole tarvinnut moista säikkyä, huomasin ystäväni nostelevan Mountain Buggyjen etupyöriä kynnysten yli. Emmaljungiemme kanssa taas nostamista on pitänyt tehdä käännöksissä, koska neljä isoa pyörää eivät käänny kovin ketterästi. On siis huonoja ja hyviä puolia kaikissa vaunuissa ja rattaissa.)

Kovin pieneen tilaanhan nuo Nunat eivät taitettunakaan mahdu, mutta todennäköisesti silti pienempään ja näppärämmin kuin nykyiset rattaamme, koska istuimia voi sijoittaa eri paikkoihin ja koppa menee kasaan. Ja koska meillä ei ole omaa autoa, eikä rattaita sitä kautta juurikaan kasailla ja avata, ei tuo kokoonmenevyys ole meillä määräävin tekijä.

Lukuisia muita hyviä ominaisuuksia ja puutteita on netti väärällään, enkä tässä vaiheessa osaa kovin paljon huolestua esimerkiksi leikkipöydän/tarjottimen uupumisesta, kun sellaista ei ole nytkään käytössä. Sen sijaan sopiva seisomalauta olisi hyvä löytyä, sillä on tosiaan mahdollista, että syksyllä reilu kolmevuotiaamme ei enää haluaisikaan istua rattaissa, jolloin meidän ei tarvitsisi hankkia sisaristuinta. Eiväthän nuo yksöisrattaina ole pienimmät ja näppärimmät, mutta onpa ainakin tilava tavarakori!

Niin ja Nuna Demi Grow -rattaiden painoraja on 20 kiloa per istuin, siis sekä ensimmäisen että sisaristuimen. Tavarakorin kantavuudeksi luvataan viitisen kiloa, mutta kestävyydessä lienee koetuksella lähinnä kangas eikä runko.

Toisia täysmustat vaunut kiehtovat, minua eivät. Myymälän harmaa mallikappale oli ihan perushyvä, mutta erityisesti internetin markkinoinnissa käytetty sininen sävy miellyttää minua eniten. Niitä ei vaan ole nähtävillä kuin Tampereella, joten jo on pohdinnassa junamatka lapsen kanssa (R-junassa vaunujen kanssa ilmaiseksi) tai superhalpojen 2 euron lippujen bongaaminen busseiluun. Sokkona en ehkä kuitenkaan uskalla päätöstä tehdä, ainakaan ilman vaihtomahdollisuutta, mutta kun Tampereellakaan ei ole näitä varastossa, en voi tilata niitä kotiin nähtäväksi kovin lyhyellä toimitusajalla. Eikä vauvankaan toimitusaika ole enää kovin pitkä…

Eksyin vielä kuitenkin Facebookin Lastenvaunuhullut-ryhmään, josta sain lisää suosituksia, erityisesti sellaisista malleista, joita ei joko saa Suomen myymälöistä tai jotka ovat jo poistuneet myynnistä. Niinpä tämä melkein tehty päätöksemme hieman horjuu, kun naapurustosta tuli myyntiin setti, joka ilmeisesti mahtuisi hissiin, triplaisi rattaisiin liittyvän tilpehöörin (tämä miinusta!), mutta tiputtaisi hintaa melkein puoleen. Toinen vaihtoehto taas vaatisi tutkimusreissua Turun suuntaan. Sekin ärsyttää, että noita Nuna Demi Grow -rattaita ei tosiaan voi viedä myymälästä pois, jolloin työntötuntuma perustuu täysin tasaiseen lattiaan.

Keskusteluryhmän muut suositukset olivat: Stokke Crusit (ei valmisteta enää), Joolz Geot tai Geo 2:t (mitat netissä vain runkomittoja, ei myynnissä Suomessa?), Easywalker Harveyt (tullut juuri yksöisversiona myyntiin Suomessa, mitat sain valmistajalta), Baby Monsters Easy Twin 3.0S:t (vierekkäin, eli vain kahdelle kerrallaan, muunneltavuus puuttuu, leveys samaa luokkaa kuin Mountain Buggyissä, käsittääkseni ei myynnissä Suomen liikkeissä, käytettynä liikkuu jonkun verran), Britax B-readyt (valmistus lopetettu, poistunut hiljattain monen liikkeen valikoimista) ja ilmeisesti Phil&Teds Navigator (ei valmisteta enää, keskustelujen perusteella päättelin, että saattaisi mahtua hissiin, tosin en tiedä tarkkaa mittaa, mikäli alaistuin on makaavassa asennossa).

Megalomaanisen avautumiseni tarkoitus? Onpa hankalaa tämä lasten hankintojen tekeminen! Tässä kohtaa tosiaan kelpaisi se kaupallinen yhteistyökin…

Noh, itsepä tosiaan soppaani hämmennän bongaamalla näitä mahdollisia muita, Suomesta saamattomia tai käytettyjä malleja. Kalleimpien, uusina ostettavien kohdalla kyllä mietinkin, että miten sellaisia uskaltaa jättää mihinkään, kun nuo meidän Emmaljungat ovat olleet poissa silmistä kaupoissa ja junissa – ne on voinut huoletta jättää odottamaan, koska niiden jälleenmyyntiarvo alkaa olla aika mitätön.

Mutta jos jollain on kokemusta erityisesti näistä Nuna Demi Grow -rattaista, vaunuista tai tuplista, tai jos joltain jopa sattuisi pk-seudulta löytymään nämä sinisen sävyisinä niin mielellään kuulisin kommentteja, testaisin tai edes näkisin elävänä tuon värin. Ilmiantakaa itsenne!

(Pakko pistää postaus pihalle, kun tietoa selviää eri vaunumalleista ja mahdollisuuksista koko ajan lisää. Päivityksiäkin siis todennäköisesti luvassa, ja ainakin päätöksemme lupaan esitellä kokemusten kera!)

(Eikä tämä tästä ole pelkästään vauva-, lapsi- tai perheblogiksi muuttumassa, näin ainakin toivon, ja aiemman kokemuksen perusteella uskallan ehkä vähän jopa luvata. Ainakin kategorisoin selvästi niin voi sitten halutessaan ohittaa itselleen sopimattoman sisällön – nyt kun Lilyyn on vihdoinkin saatu omien seurattujen blogien päivittymisen tiedottaminen taas toimimaan, jee.)

Ylin kuva: oma. Muut kuvat: Nuna.