Muutama muutos

Tänään on taas hetkuteltu voisilmäpullavatsaa. Ei löydy tästä blogista enää kuntosaliohjelmia tai muitakaan treeniohjelmia. Ennen ja jälkeen -kuviakaan tuskin tullaan julkaisemaan, koska en enää edes tiedä mikä on jälkeen. Jonkinlainen tavoite on kai tälle vuodelle asetettu, mutta antaas katsoa kuinka ihmisen käy. Aktiivisuusrannekekin on jälleen menossa mukana, mutta erityisesti unen seuraamista varten. Kyllä se silti vähän motivoi, vaikka huonosti tallentaakin vaunulenkkien askeleet, kun kädet eivät pääse heilumaan vapaasti.

Blogi tulee tuskin ikinä palaamaan juurilleen, eli vaahtoamaan painonhallinnasta ja liikunnasta. Suhteeni molempiin on tällä hetkellä laiskanletkeä, ja olen todennut että monia muutoksia olen tehnyt ja aina samaan sortunut, joten sinänsä voisin jatkaa vain valitsemallani tiellä – tai tehdä oikeasti pysyviä ratkaisuja.

Niihin pysyviin ratkaisuihin on tietysti yksi uusi kannustin. Oma lapsi ja esimerkin voima. Sanoin fyssarille, että millä sitä lapselle perustelee liikkumisen ja ulkoilemisen tarvetta, jos itse aina vain kuukahtaa sohvalle (jossa tätäkin tekstiä tosin taaaaaas kirjoitetaan, blogini kuvauksessa pitäisi kenties olla kuva tästä sohvasta, on se sen verran usein esiintynyt teksteissäni). 

Viime viikon alussa meillä tehtiin kaksi muutosta. Tai minä tein ja informoin miestä, joka oli onnekseni halukas kokeilemaan samaa.

1. Jokaisen aterian yhteydessä kasviksia tai vihanneksia. 

   Syytän (siis käytän tekosyynä) allergioitani siihen, etten syö riittävästi kasviksia ja vihanneksia. Tällä hetkellä heitän soppaan vielä imetyksen, sillä arjen normaalit suosikit eli kaalit ovat rajoitetussa käytössä. Välillä tuntuu, että salaatti, kurkku ja tomaatti on niin nähty, mutta lähinnä niitä on ollut viime viikolla lautasella. Tarkoituksena on laajentaa repertuaaria edelleen ja kenties rakentaa ”kasvislisukkeita” niin että niiden ei välttämättä tarvitse sopia pääruokaan vaan ne voivat olla oma osansa ateriaa. Kasvisaterioilla lisävihreää ei tarvitse huomioida, vaikka ei sekään pahaa tee.

   Tässä kohtaa tekisi mieleni sanoa sananen ruoan energiatiheydestä, joten sanon sen: kasviksissa ja vihanneksissa on yleensä aina vähemmän energiaa ja enemmän kuitua sekä ravintoaineita kuin monessa muussa ruuassa. Opas helppoon painonpudotukseen: korvaa osa ateriasta kasviksilla. Vatsa ei periaatteessa tiedä saako se sisäänsä 400 grammaa pizzaa vai porkkanaa (korvienväli kyllä tietää, se onkin haastavampaa!), joten pääruoan annoskoon pienentäminen ja puuttuvien grammojen korvaaminen kasviksilla vähentää mukavasti kalorimäärää per ateria. (Lasketaanko tämä vaahtoamiseksi? Olkoon.)
    

2. Sängyssä ollaan kello 22.30, mielellään valmiina menemään nukkumaan.

   Herätys on lähtökohtaisesti joka aamu kello 7.30. Itse herään viikonloppuisinkin samoihin aikoihin, mupetti saattaa silloin nukkua pidempään, mutta lapsellekin säännöllinen rytmi on hyvästä. Tarvitsen tällä hetkellä unta, koska olen yksinkertaisesti väsynyt, ja vanha ajanlasku eli kahdeksan tuntia sängyssä ei millään riitä. Yhdeksän tuntiakin tuntuu välillä vähältä, sillä vauva herää pari kertaa yössä syömään ja toisinaan jään valvomaan pidemmäksi aikaa kuin olisi oikeastaan tarvetta. Tästä saan viime viikolta 6/7 tähteä, yllättäen perjantai-iltana vähän venähti. Rutiiniksi muodostuu tämäkin, eikä sitä sitten enää kyseenalaistaa. Oikeastaan toisinaan olisi tarvetta mennä nukkumaan vieläkin aikaisemmin, mutta tämän tarkoitus onkin olla osa toimivaa arkea. (Sinänsä harmittaa, että aamupäivän jumpat ovat niin aikaisin, pikkuinen nimittäin nukkui aiemmin yhdeksäänkin, mutta silloin aamun ensimmäisestä valvejaksosta tulee liian pitkä. Tosin nyt vauva menee myös aiemmin nukkumaan ja on hereillä ennen kuin mies lähtee töihin, mikä taas on toisella tavalla kivaa. Vauva herää sarastusvalon myötä aika luontevasti ja rupeaa viimeistään aikuisten huomenten toivotuksista hieromaan silmiään.)

Tälle viikolle en ottanut vielä uusia tavoitteita. Yritän saada nämä ensin juurtumaan vähän tiukempaan. Näissä on se hyvä puoli, että ne kytkeytyvät jo johonkin olemassaolevaan toimintaan (ruokailu ja nukkuminen kun kuuluvat ainakin meillä jokaiseen päivään), joten niiden noudattaminen on asteen helpompaa.

Sanoo hän, joka kysyi fyssarilta että kannattaako harjoitteita tehdä joka päivä ja on onnellinen myöntävästä vastauksesta, koska onnistuu siten tekemään harjoitteet joka toinen tai kolmas päivä, eikä vain kerran viikossa kuten kenties silloin kun yrityksenä olisi joka toinen päivä.

Esimerkin voima. Kasvikset ovat hyviä (vauvakin syö jo porkkanaa) ja nukkuminen on kivaa (vauva ei ihan vielä ymmärrä nukahtamisen hienoutta, mutta ottaa kiitettävän monet päiväunet joka päivä).

Popsi, popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa! (Sivuhuomautuksena: tulipa juuri mieleen, että onko popsi-nakkien nimi tullutkin tästä ikivihreästä? Popsi popsi-nakkia… Se ehkä selittäisi, miksi näin S-marketin kasvismainoksessa kaksi toisiinsa kietoutunutta nakkia.)