Ohimennen eli terveisiä sohvalta
Kurkun karheus ja nenän tukkoisuus aiheuttivat päivän PT-session peruuntumisen. Siitä kai tietää olevansa puolikuntoinen, kun ei yhtäkkiä yhtään haittaakaan lojua koko päivää ja ottaa pieniä päiväunia iltakuudelta.
Lauantai-iltana marssin salille puoli kahdeksalta, koska aiemmin en ehtinyt. Aika myöhään siis. Mistä lie johtunut, mutta samat liikkeet eivät menneet yhtä hyvin kuin PT:n kanssa treenatessa. Siinäkin ihan hyvä syy käyttää joskus ammattilaisen palveluita. Treenistä jäi silti hyvä fiilis. Ja pieni ihmetyskin, miten ennen olin?
Tällä viikolla on syöty jääkaappia tyhjäksi, ja ensimmäisenä ovat huvenneet kasvikset ja vihannekset (poislukien jääsalaatti, jota on siunaantunut useampi pussi odottelemaan syöjäänsä, karhea kurkkuni tahtoo lämpimiä aterioita). Tänään söin vapuksi varattuja nakkeja ja illalla itsetehtyä, kasvispainotteisia makirullia. Huomenna täytyy käydä täydentämässä parsakaali- ja munakoisovarastot. Kesäkurpitsasta tehty pastakin saattaisi maistua nyt kun sitä oikeaakin tavaraa on tullut muutaman kerran syötyä.
Ruokavalioita pohdiskellessani törmäsin Ellan tekstiin, jossa ylistetään sekaruokavaliota ja oman kropan kuuntelemista. Minäkin nyökyttelin, kyllä, kyllä, juuri näin. Toki se, että tuohon pääsee, vaatii jonkinlaista ruokaremonttia, mikäli esimerkiksi painoa on päässyt kertymään huonojen ruokatottumusten takia. Mutta peruskuviot kunnossa, kaikki hyvin.
Sitten luin tämän eli Fruitarismilla iho ja vatsa kuntoon?, jossa kirjoittaja tekee ihmiskoetta itsellään syömällä ihan älyttömiä määriä hedelmiä, ja homma tuntuu toistaiseksi toimivan. Itselleni tuo(kaan) ruokavalio ei sovi allergioiden takia, en voi syödä banaania ja luulenpa, että moni muukin hedelmä noin suurina määrinä pistäisi vatsan sekaisin.
Silti minulle tuli sellainen olo, että jospa sittenkin joku erityinen ruokavalio toisi minullekin onnen. Karppaus vähentäisi allergioita, viljaton ruokavalio poistaisi ihottumat, maidottomuus veisi olon taivaisiin ihan muuten vain. Mutta ei. En halua liikaa rajoituksia. Minulla on jo omani. Se ei tarkoita sitä, ettenkö voisi ja haluaisi etsiä vaihtoehtoja, mutta kaikki ei ole minulle mahdollista.
Nostan hattua kaikille, jotka erilaisia ruokavalioita kokeilevat ja löytävät niistä itselleen sen sopivan. Samaahan teen tavallaan minäkin, mutta omaan kokemukseen pohjautuen ja omilla säännöilläni.
Saa nähdä, minä päivänä seinät alkavat kaatua päälle ja kuinka iljettävää on mennä ensimmäistä kertaa treenaamaan, kun on ollut edes vähän kipeänä. Uusia kokemuksia nekin. Tai ehkä eivät, mutta enää ei ole tarvetta leikkiä sydänlihastulehduksen riskillä tai todeta, että piruetit pyörivät parhaiten, kun ennen tuntia kiskaisee pari kolmiolääkettä. Lepoa ja rauhaa minulle. Ja teille juuri sitä, mitä tällä hetkellä tarvitsette.