Au au au

Olisin tietysti voinut pyytää lisää jotain muuta. Jalkatreeniä. Sisäreisien hiostusta. Kyytiä alleille. Ihan mitä tahansa. Pyysin vatsalihastreeniä.

Sitä siis kaksi laitetta lisää. Halusin nimenomaan laitteita, koska todellakin vihaan vatsalihasten tekemistä. Olen niitä aikoinani tanssitunnilla sen verran tehnyt, että lattialla omin päin saisin varmasti ihan kattavan treenin. Mutten tee sitä. Joten kokeillaan jotain uutta näin alkuun. Eli niitä laitteita.

Kokeilimme vatsarutistuspenkkiä, ja sieltä se tuttu tärinä palasi. PT ei ollut koskaan kuullut, että kenellekään tulisi vatsalihasten kipeyden takia nälkä. Pian nähdään pitääkö se tunne täällä vielä paikkaansa. Nyt nimittäin polttelee. On poltellut puolisen tuntia treenin jälkeen ja yhä, vaikka siitä on nyt reilut pari tuntia. 

abs.png

Muuten treenikerta oli kohtuullisen kevyt, kokeilimme askelkyykkyjä ja lisäsimme ne ohjelmaan. Kyykyt kahvakuulan kanssa jäävät ainakin hetkeksi pois. Sain pari muutakin uutta liikettä, niistä lisää myöhemmin.

Oli hyvä kerta. Puhuttiin myös ruokavaliosta ja tuntuu, että sain tukea siihen kokonaisvaltaiseen prosessiin, jota käyn läpi. Tänään oli siis poikkeuksellisesti tunnin setti, joka olisi kannattanut ehkä olla jo ensimmäisellä kerralla.

Eniten itseäni yllätti se, että pitäisi jaksaa liikkua alle 130 sykkeillä. Se on minulle vierasta, kävelylenkeilläkin varsinainen jolkotteluvauhti. Mutta ilmeisesti olisi syytä pitäytyä alhaisella sykealuella, että se syke sitten joskus laskisi. Jos ei laske, ehkä se sitten on ominaisuus. Nyt vielä epäilen, että syynä on kuitenkin huono kunto.

Kysyin myös lihaksien kipeydestä, treenin rankkuudesta suhteessa siihen fiilikseen, joka itsellä on. Ei kuulemma kannata rääkätä itseään liikaa. Pienillä painoilla saa ja pitää aloittaa – saa sitten nauttia myös niistä edistysaskeleista, kun painoja lisätään. Säännöllisyys on tärkeää, joten mieluummin liian hyvä fiilis kuin ihan kamala. Ja totesin itsekin, että saisin sen kamalan olon ihan takuulla menemällä jonnekin body combatiin. Eikä tämä vatsalihasten polte päästä unohtamaan, että treenaamassa on käyty.

Kuntosalipostaukseni jälkeen mietin hetken, että hävettääkö minua julkaista oma ohjelmani. Se tuntuu niin säälittävän kevyeltä – siitä huolimatta etten tiedä, millaisilla painoilla, liikkeillä ja määrillä muut treenaavat. Voi olla, että jonain päivänä naurattaa: noinko pienillä painoilla aloitin, apua. Mutta nyt olen tässä. Tämä on se, mitä teen nyt. Se on enemmän kuin eilen. Ja jos se huvittaa jotakuta niin antaa huvittaa.

Minulla on muuten jemmassa ihan mahdottoman kauheat ennen-kuvat, tai oikeastaan kaksikin settiä niistä, joista toiset yli viiden vuoden takaa, kun olin viimeistä kesää reilusti ylipainoinen. Mutta haluan päästä siihen kohtaan, että minulla on myös jonkilaiset jälkeen-kuvat, joihin verrata sitä tulosta, jota toivon nyt tekeväni.

Tässä kohtaa totesin, että minulla on melkoinen kiire, jos aion ehtiä syvävenyttelyyn. Ehdin. Venyttely on selkeästi hyödyllistä, koska usein liike tuntui muualla kuin siellä missä piti. Totesin, että jos joku muu paikka kiristää niin ehkä sietääkin sitten venytellä sitä. Mutta miten ihmeessä olen päästänyt itseni tähän kuntoon? Siitä lisää ehkä ensi kerralla.

 

 

Hyvinvointi Liikunta Terveys

Treenien värit

Olen huono shoppailija. En nykyään nauti kaupoissa kiertämisestä, ja osittain taloudellisesta tilanteesta johtuen hankintalista on venynyt melkoisen pitkäksi. Olen huono ostostelija myös sen takia, että haluan ostaa kestäviä ja kannattavia vaihtoehtoja. Yritän siis jättää halpatuotteet kauppaan, koska niillä on taipumusta poistaa itsensä käytöstä juuri silloin, kun olen oppinut niitä pukeutumisessani hyödyntämään. Viime joulukuussa tapahtuneen muuton jäljiltä vaatteeni eivät ole mitenkään loogisesti missään (meillä on remontti, seliseli, kestoselitys ainakin ensi kesään asti), joten en oikeastaan ole varma, mitä sieltä henkareita löytyy. Koska painoni on viimeisten vuosien aikana seilaillut hieman, on siellä myös sellaisia kivoja juttuja, jotka eivät juuri nyt sovi. Ja sellaisia juttuja, että vaikka sopisivatkin, ovat auttamatta jääneet viime vuosikymmenelle, ellei jopa -tuhannelle. Tällä kropalla sovituskopissa pyöriminenkään ei ole kovin miellyttävää.

Liikuntaharrastusten aloittaminen on pakottanut kaivamaan komeroita ja myös tekemään uusia hankintoja. Onneksi kaapista löytyy jo esim. kovimman kaliiberin urheilurintsikat, koska niiden ostaminen on inhottavaa ja kallista.

Olen jo aiemmin tehnyt havainnon, että naisten urheiluvaatteiden värit ovat musta, pinkki ja violetti, mikä raivostuttaa minua kerta toisensa jälkeen. Netti on varmaan pullollaan ihania, värikkäitä (ja kalliita) urheiluvermeitä, mutta näin vasta-alkajana pidän tärkeänä sitä, että voin hiplata ja sovittaa vaatteita. Kun merkki ja koko sitten ovat selvillä, on nettikin varmasti mainio aarreaitta.

Ensimmäisenä ostoslistalla olivat salikengät. Tyypilliseen tapaani jätin niiden ostamisen lähimmän urheilukaupan harteille juuri ennen ensimmäistä kuntosalikertaa. Kengissä värejä olisi löytynyt enemmänkin, mutta en halunnut maksaa itseäni kipeäksi, koska kuntosali on tällä hetkellä ajatuksena neljän kuukauden mittainen rutistus, joka ehkä jatkuu syksylläkin. Olin itsenikin mielestä hieman tylsä, ja ostin mustat kengät. Mustat!

2015-03-12 15.25.59.jpg

2015-03-12 15.23.05.jpg

Ei huolta, ihan varmuuden vuoksi niistä kuitenkin löytyy pienet, värikkäät yksityiskohdat sivuista ja pohjista. Koska pinkki. Tuo verkkomateriaali on varmasti kivasti hengittävää, mutta en silti pidä sen ulkonäöstä. Nämä olivat kuitenkin kohtuuhintaisista parhaat jalkaan, joten hyllyyn jäivät turkoosit ja pinkkioranssit yksilöt, joista jälkimmäisten hienous tuli niiden melkeinpä järkyttävästä ulkonäöstä.

Mustaa on tietysti helppo yhdistellä kaiken kanssa, ja pinkit yksityiskohdat mätsäävät hienosti vaaleanpunaisen sykemittarini kanssa. Aion silti olla rohkea ja yhdistellä vaaleanpunaiseen mm. sinistä, oranssia ja mitä vaan väriä, mitä mieleni tekee. Vielä luotan housuissa tumman hoikentavaan voimaan, mutta huomaan salilla ihastelevani ihmisten päällä niitä kummallisen kukertavia housuja, jotka kaupan tangossa roikkuessaan näyttävät lähinnä kissan oksennukselta.

Ai onko niillä urheiluvaatteilla jotain muitakin ominaisuuksia kuin ulkonäkö? Ilmeisesti on ja esim. tekninen paita on ostoslistalla. Niiden muutaman muun asian lisäksi. Tässä kohtaa ajattelen, että suuri on kaunista, ja aion piipahtaa yhdessä jättikaupassa samassa yhteydessä, kun fillaroin pyöräni kevät-/ensihuoltoon. Sieltä ostin ne toistaiseksi ainoat trikoot, joissa olen siis uskaltautunut julkisesti urheilla jo useamman kerran, muuallakin kuin vain naisille tarkoitetulla salilla. Ei se kaunista ole, ei vielä, mutta senkin takia tätä tehdään, että se kroppa olisi timmimpi siellä vaatteiden alla, että olisi itsellä kivempi ja itsevarmempi olo, että voisi pukeutua niin kuin huvittaa, eikä asettaa itselleen typeriä rajoituksia.

Ja ei, ei sitä vaatteilla urheilla, mutta kyllä se oloa miellyttävämmäksi tekee, kun voi vetää päälleen olosuhteisiin sopivat varusteet. Ostoslistalla ovat nimittäin mm. ne elämäni ensimmäiset juoksulenkkarit, joiden virkaa tällä hetkellä toimittaa kaverin ylijäämät, joissa on mausteena pari maalitahraa.

Mitään shoppailublogia tästä siis tuskin tulee, mutta tykkään laittaa kalorit taulukkoon ja mittailla sykkeitä, joten jonkinlaista välineurheiluakin on ehkä luvassa.

Hyvinvointi Hyvä olo