Kirjasin hetki sitten viikonlopun syömiset Kalorilaskuriin. Yritykseni pysyä kohtuudessa kahden päivän syömisissä johti noin 250 kalorin ylityksiin suhteessa kulutukseen. Meillä oli siis verrattain harvinaisesti yövieraita. Mies kantoi kaupasta monta kassillista ruokaa – ja tietysti herkkuja. Yllättävimmät kalorit tulivat kuitenkin Burger Kingin mansikkapirtelöstä, jossa niitä medium-koossa on yli 400.

Ruokavaliosta, kaloreista ja niiden laskemisesta tulen varmasti kirjoittamaan joskus lisääkin, mutta mainittakoon että olen ruokarajoitteinen (allergioita) sekasyöjä. Olemassaolevista rajoitteista johtuen en hirveästi ainakaan tässä kohden pohdi sitä, pitäisikö minun jättää vielä jotain ruokavaliosta pois. Olen siitä kamala laihduttajakin, että herkuttelen vähän joka päivä. Se vaan on mainio tunne, kun karkkien määrä vähenee pussillisesta puoleen kouralliseen. Liika rajoittaminen ei muutenkaan tunnu sopivan minulle, ja siksi en jaksa viikonlopustakaan liikoja stressata. Mutta halusin silti kirjata kaiken ylös, juuri sen takia, että näkisin miten ”kohtuus” onnistui.

Viikonloppuna lihakset tuntuivat enemmän jäykiltä kuin kipeiltä. Kuntokeskuksen PT-sessiot kestävät 30 minuuttia, joka varmasti jatkossa on passeli, mutta treenaamisen harjoittelemiseen hieman lyhyt aika. Minulle kun pitää opastaa kaikki kädestä pitäen, koska en edelleenkään ole ikinä käynyt salilla.

Ensimmäiseksi PT opasti cross-trainereiden ja pyörien käyttöön. Olin käynyt lämmittelemässä jo etukäteen, vaikka polvi kipeilikin niin, etten viitsinyt kiusata sitä hölkkäämällä. Krossia siis kahdessa eri laitteessa viitisen minuuttia.

Varsinaisissa treeniliikkeissä sain käsiini kahvakuulan. Olen kuullut siitä paljon, joskus joutunut työksenikin nostelemaan, mutta en koskaan varsinaisesti treenimielessä. Puristin kahdeksankiloisen möykyn rintaani vasten ja kyykkäsin. Sain luvan tehdä kevyemmällä omissa treeneissä, koska kahdeksainen tuntui raskaalta ja sykkeet nousivat melkoisesti. Kyykkäämisessä alaselkä oli alkuun kovilla, koska työnsin sitä takapuolta taakse. Liikkeen takapainoisuus tuntui myös oudolta.

Seuraavaksi minulle ojennettiin kymppikilon kuula. Seisoin jalat koukussa, kuula jalkojen välissä, ponnistin suorille jaloille ja heilautin kuulaa etuviistoon alas. Napakka liike, ei niin raskas kuin ensimmäinen.

Seuraavaksi oli vuorossa ala- ja ylätaljat, koska olin toivonut treeniä niska-hartiaseudulle ja erityisesti lapojen väliin. Painoina oli 15 ja 20 kiloa, jälkimmäisessä painoa pudotettiin, koska liike uhkasi kohdistua liikaa käsivarsiin. Ylätaljassa käsien (ja kropan) epätasapaino tuli nopeasti esiin, vasen puoleni on selkeästi heikompi.

Vatsalihasliikkeissä sain ihan itse valita muodon! Valitsin kylkikierrot, koska kiertoliike tuntui rintarangan avaamisen takia järkevältä. Niitä tehtiin ehkä ensin kymmenen kilon painoilla ja sitten 7,5 kilon. Kilomääriä oli vaikea arvioida, tai sitä, miten raskaalta liikkeen tulisi tuntua missäkin vaiheessa sarjaa.

Treenin jälkeen sain ohjeet syödä nopeasti ja pysyä liikkeessä loppupäivän, venytellä tai tehdä rauhallinen lenkki. No, minähän maalasin kotona seinää. Illalla siivosin kylppärin viikonloppuvieraita varten. Venyttelyyn pitäisi vielä panostaa.

Sunnuntaina oli tarkoitus mennä kiipeämään tai käydä jollain sopivalla tunnilla tai salilla, mutta koska illalla valvottiin ja aamulla nukuttiin ja vieraatkin lähtivät vasta iltakahdeksan jälkeen, meni viikonloppu siis syödessä ja palautuessa. (Kuriositeettina mainittakoon, että maanantaiaamun paino oli 1,3 kiloa korkeampi kuin lauantaiaamuna. Suurin osa siitä lienee nesteitä, mutta vaikka olen tänään kohtuullisen onnistuneesti palannutkin ruotuun, huomaan mielitekojen olevan herkemmässä.)

Tänään suuntasin siis kuntosalille ensimmäistä kertaa elämässäni, yksin. Tein yllämainitut liikkeet, kolme sarjaa, toistoja 15-20 vähän siitä riippuen, kuinka raskaalta sarjan missäkin vaiheessa tuntui. Nyt jo huomasin, että painoja saa ehkä aika pian joissain nostaa (kylkikierrot). Kyykkääminen tuntui epäluontevalta edelleen, täytyy vähän kysellä, että olisiko alkuun jotain muuta samoihin lihaksiin kohdistuvaa liikettä, jossa voisi vähän kerätä voimia.

Treeni tuntui ehkä aavistuksen kevyeltä noin itseksiäni tehtynä, joten uskaltauduin uuteen ja tuntemattomaan laitteeseen eli tekemään vatsarutistuksia pystyssä. Painoa oli huimat 5 kiloa, mutta keskivartalon heikkous paljastui kyllä heti. Jaksoin tehdä sen 3 x 15, mutta vatsa tärisi käytännössä noin kaksi kolmannesta sarjasta. Vihaan vatsalihaksiani, niiden heikkoutta, mutta myös niiden treenaamista, koska vatsalihasten kipeys on yksi epämiellyttävimmistä lihaskivuista, jonka kroppani vielä kaiken muun hyvän lisäksi koodaa liian usein näläksi. Siitä huolimatta aion pyytää PT:ltä kunnon keskivartalotreeniä, koska sitä tukea tarvitaan käytännössä kaikessa muussa treenissä.

Viikonloppuna kärsin päänsärystä, syynä siihen osittain lauantainen valkoviini ja migreenitaipumus tiettyyn aikaan kuusta. Oman osansa toi varmasti lapojen väliin kohdistunut treeni, koska sieltä se särky lähti säteilemään. Vähän jännittää, onko samaa odotettavissa huomenna.

Seuraava PT siis keskiviikkona. Silloin on poikkeuksellisesti tunnin sessio, katsotaan lisää treeniä ja vähän ruokapäiväkirjaa. Voi miten mielelläni näyttäisin minkä tahansa muun viikonlopun syömingit kuin tämän edellisen. Ei auta, näitä tulee väistämättä vielä vastaan. Mutta en sentään syönyt 700 kalorin hampurilaista (koska en allergioiden takia pysty)!

Miksi luulen treenin olleen liian kevyt? Minulla on liian miellyttävä olo. Lihaksissa tuntuu vähän, tietää tehneensä jotain, ja jumi on varmasti huomenna pahempi. Mutta se aerobisen liikunnan jälkeinen tuskainen tunne loistaa poissaolollaan. Pidän tilannetta ihan lupaavana, koska näin en katkaise treeni-intoani vaan jaksan ehkä huomennakin vetää jonkun harjoitteen. Tämä liikunnallinen elämä kun on kuitenkin vielä itselle niin kovin outoa.