Uupuneelta uupuu kohteliaisuus

On ollut sellaisia päiviä, että 

 

en todellakaan halua nähdä enää yhtään videota tai päivitystä siitä kuinka elämä on ihanaa ja miten kannattaa keskittyä hyvään,
kun itse en jaksaisi mitään

 

ja sitten kun on pakko
 

paistan suppilovahveroita yli nukkumaanmenoajan,

lapsi herää liian aikaisin
eikä sitten tahdo syödä
ja minä mietin että tähänkö päättyi imetystaival
vaikken ole vielä tehnyt päätöksiä
onko pojalla siihen oikeus

(on,
mutta minä haluaisin ehtiä ajattelemaan asiaa ennen)

Minä tahtoisin taas lähteä
toiset eivät
enkä minäkään sitten
enkä ainakaan haluaisi remonttia
mutta etsin netistä ammattijärjestäjiä
enkä osaa pyytää apua
enkä etenkään ottaa sitä vastaan
 

 

Kun on vuosia taistellut sen kanssa,
että mitä oikeasti haluaa

on kamalaa tajuta että se voi kuulostaa epäkohteliaalta

se, ettei tämä ole nyt mun juttu
että oli kivaa(kin) muttei ehkä uudestaan
tai jos joskus niin vuosien päästä

ettei olekaan helppoa sanoa

 

ei ole minua varten

 

mutta jos vuosia sitä opettelin
en aio lopettaa nyt
ollaan sitten eri mieltä
kai sen kestää
ystävyys tai perhesiteet

vaikka tunnistan sen kyllä toisissa

sen ärsyttävän tavan 
kuinka nollataan toisen mielipide täysin vääräksi
tyhmäksi
ei vain itselle sopimattomaksi vaan ylipäänsä 
aivan naurettavaksi

ja toivon etten itse tee niin

 

On tällaisia päiviä
ja näitä tulee
 

Voisin kai tapella vastaan
niitäkin
mutta kun on pakko
minä väsyn ja itken
(koska minä käsittelen asioita itkemällä, minä!)
(sitäkin varten piti käydä terapiassa kolme vuotta, että ymmärsin sen)
 

Tule siinä sitten sanomaan
että keskity hyvään

Minä sanon että haista
ja kai se on vähän epäkohteliasta
mutta sitten se on

Sori siitä

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Näistä päivistä nautin (paitsi välillä)

Hoitovapaan plussia ja miinuksia.

+ Voi notkua yöpaidassa pitkälle päivään.

– Sitten kun pitäisi lähteä johonkin, on pesullakäynti pelkkä ärsyttävä velvollisuus. Kiireen keskellä pohdinnassa ripsiväri vai vaipanvaihto lapsen etu voittaa aina. Ja jos ei käy suihkussa heti, kun lapsi nukahtaa päiväunille, ei myöhemmin enää uskalla, koska sitten lapsi saattaa jo herätä koska tahansa.

+ Saa nähdä kavereita päiväsaikaan.

– Kaverin lapseen iskenyt vatsatauti.

+ Aikataulut ja rutiinit pitävät päivän rytmissä.

– Aina tuntuu, että on väärässä paikassa, tai vähintään kesäajassa. Olisi jo pitänyt syödä tai nukkua tai ulkoilla. Joskus jokin muutos onnistuu, välillä ei. 

+ Saa olla päiväsaikaan ulkona.

– Vähintään parvekkeella nukuttamassa lasta. Uloslähteäkseen taas pitäisi muistaa pukea päivävaatteet ja monta kerrosta molemmille. Välillä liian vaivalloista.

+ Voi tehdä omiakin asioita kotona. 

– Valitettavasti niihin ei tunnu kuuluvan koneella notkuminen. Kirjan lukeminen, ehkä. Lasta ei haittaa ollenkaan tavaroiden järjestely tai pyykkien laittaminen, kokkaus tai leipominen (vaikka jaloissa pyöriikin), mutta yritäpä istahtaa tai pötkähtää niin ei. Blogin päivitystahtikin hidastui heti, mutta lupaan petrata asiassa.

+ Kasvava lapsi harjoittelee puhumaan.

– Jos päivän ainoa toisteltava sana on haarukka, alkaa pikkuhiljaa päässä viirata.

+ Iltaisin on kiva mennä harrastuksiin.

– Tähän en oikeastaan keksi miinusta. Toimistopäivän jälkeen tuntui tylsältä jättää mupetti kotiin, mutta nyt taas kirmaan mielelläni laulutunneille.

+ Kotona on vähemmän herkkuhoukutuksia.

– Päivien rakenteen takia herkuttelu tuntuu tärkeämmältä kuin toimistolla, jossa oli helpompi pitää järkevä ruokarytmi. Kotona tulee myös koluttua kaikki kaapit ja keksittyä erilaisia naposteltavia.

+ Voi suunnitella irtiottoja arjestaan.

– Surettaa jo etukäteen olla erossa miehestä. 

+ Tietää, ettei hoitovapaa jatku ikuisesti.

– Tietää, ettei hoitovapaa jatku ikuisesti.

 

Niin että nauti nyt. Prkl.

 

 

Suhteet Oma elämä Vanhemmuus Ajattelin tänään