Liikehdintää

21.11.2016 Elina Ii.

Sörkkimäpiirakka

Meidän perheessä on kulkenut pitkään helppo ja herkullinen piirakkaresepti. Olen viime vuosina epäsäännöllisesti tarkistanut kaikenlaisten lehtien ja muiden reseptejä, mutta vain kerran törmännyt vastaavaan ohjeeseen.

Siksi haluankin jakaa teille sörkkimäpiirakan reseptin, joka soveltuu erinomaisesti mustikkapiirakan pohjaksi, mutta täytteeksi käy mikä tahansa mieluinen raaka-aine, tätä on tehty ainakin omena- ja raparperiversiona.

Nimihän juontaa lapsuudestani, sillä taikina painellaan vuoan pohjalle sormin eli sörkkimällä. Pienenä se oli meidän lasten tehtävä. Tämän piirakan valmistusaika on noin 45 minuuttia, josta 30 minuuttia kuluu paistamiseen.

2016-11-21 13.17.46.jpg

Ainekset:

1 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
100 g voita tai margariinia
1 muna
200 g mustikoita
sokeria
vuoan voiteluun voita tai margariinia ja korppujauhoja

Anna voin tai margariinin pehmentyä huoneenlämmössä. Voitele ja jauhoita vuoka. Sekoita kulhossa sokeri, vehnäjauhot ja leivinjauhe. Laita joukkoon voi tai margariini ja nypi se hienoksi. Taikinasta pitäisi tulla hyvin muruisaa.

Ota syrjään vajaa 1/3 taikinasta.

Sekoita loppuun 1 muna. Nyt taikinasta tulee kosteaa, ja sen pitäisi irrota sormista kohtuullisen hyvin.

Painele taikina voidellun vuoan pohjalle. Halutessasi voit tehdä reunoista vähän korkeammat, mutta silloin vuoan pitää olla aika pieni, eikä piirakka välttämättä tarvitse reunoja.

Laita pohjan päälle mustikoita tai muuta maun mukaan. Itse laitoin parisataa grammaa ja päälle teelusikallisen sokeria. Pohjasta tulee aika makea, joten marjat tai muu täyte ei välttämättä tarvitse hirveästi makeutusta.

Ripottele 1/3 taikina täytteen päälle.

Paista 175-asteisessa uunissa 30 minuuttia. Anna jäähtyä hetki. Tarjoile esimerkiksi vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera. Nauti!

Sörkkimäpiirakka on niin nopea ja niin hyvää, että harmittaa etten ole tehnyt sitä pitkään aikaan. Parasta on, ettei valmistukseen tarvitse juuri muuta kuin kulhon ja vuoan, ei tarvitse vatkata eikä sulattaa eikä mitään muutakaan sellaista. Sen kuin vain nyppii ja painelee. Ihan parasta käsintekemisen terapiaa.

Ja mikä hienointa, hetkessä valmistuu ihan salonkikelpoinen herkku, joka ehtii jopa yllätysvieraiden kahvipöytään. Joskus jopa silloin, kun on itse se yllätysvieras.

Suhteet Ruoka ja juoma Ystävät ja perhe

19.11.2016 Elina Ii.

Lauantaiaamuna

Tänä aamuna sytytin kynttilät aamupalapöytään. Niiden takana on edelleen kasa avaamattomia ristiäislahjoja. Sellainen viikko tämä on ollut, aika ei ole riittänyt edes kaikkiin kivoihin asioihin.

2016-11-19 08.38.36.jpg

Kurkkukipu ei mene pois, muuntuu vain ja olo on yhä nuutuneen hikinen. Illalla vedän villasukat jalkaan ja aamuyöstä herään niska märkänä. Harrastan hävytöntä eskapismia nukkekotimaailmojen ja fantasiaelokuvien muodossa. Alan itkeä lukiessani blogeja, surusta, mutta myös siitä onnesta joka minulla on, joka voitaisiin ottaa minulta pois.

Yritän miettiä, kuinka todellista kaipuuni on ja pitäisikö sille siis oikeasti tehdä jotain, vai jatkanko vain vellomista ja odotan että se menee ohi. Koska olen kipeä, en edes ajattele aktiivista unohtamista, vaikka sekin on vaihtoehto, sitten joskus. Pitäisi muistaa, että fyysinen olotila ei määrittele henkistä mielialaa, mutta se on välillä vaikeaa, kun koko kroppa tuntuu aralta ja pienikin osuma nostaa kyyneleet silmiin.

Poika on onneksi suhteellisen terve. Mutta nukkuu toisena päivänä kahdet pitkät päiväunet, toisena ei nukahda ollenkaan, mihinkään, kieppuu vain väsyneenä ja roikkuu rinnalla. Silloin unohtuu kaikenlaiset säännöt siitä, miten olisi hyvä laittaa vielä hereillä oleva mutta väsynyt vauva omaan unipaikkaansa. Sitten ajattelen, että poika on vielä pieni, reilut kaksi kuukautta, ihan sylivauva vielä.

On lauantaiaamu. Päivä alkaa samoin kuin kaikki muutkin. Minä hiivin hereille ennen muita ja sytytän kynttilät. Nämä aamuhetket ovat minun, ja täytyy myöntää, etten hirveästi ensihavahtumisen jälkeen houkuttele unta takaisin, koska on jo vähän nälkä, ruumiin ja sielun. On silti viikonloppu ja meitä on kotona kaksi, se helpottaa. Mieskin on flunssainen, olemme kaksi nuutunutta, toivoisin että poika tänään haluaisi nukkua päiväunia, mekin voisimme, tai olla vain toistemme kainalossa ja kuunnella äänikirjaa.

Tälle viikonlopulle ei ole aikatauluja, ei suunniteltua ohjelmaa, lahjat olisi kiva saada käytyä läpi. Kynttilöistä ja paketeista tulee jouluinen olo. Minä löydän ristiäiskimpusta vihreää rautalankaa ja säästän sen askarteluprojektiini. Aurinko nousee selkäni takaa ja valaisee maiseman. Tästä tulee hyvä päivä.

2016-11-19 09.06.05.jpg

Suhteet Sisustus Ystävät ja perhe Lapset