Raskaussuositus: Joogaa ja aktiivista synnytysvalmennusta

Viime talven liikuntalajeikseni olivat valikoituneet BalletFit ja Somatic Pilates. Molemmat sopivat hyvin myös alkuraskauden aikaan, ihan kevään viimeisillä tunneilla jouduin jo vähän muuntamaan liikkeitä. Olin käynyt vähän vahingossa kaupungin järjestämällä fysioterapeutin luennolla jo raskausviikolla kahdeksan, mikä oli toisaalta erittäin hyvä. Siellä kehoitettiin liikkumaan oman voinnin mukaan eikä mitään varsinaisesti kielletty, ja niillä ohjeilla onkin menty tähän asti.

Samoihin aikoihin raskausuutinen kerrottiin lähimmille ihmisille. Silloin sain suosituksen äitiysjoogasta ja synnytysvalmennuksesta Helsingissä, Studio Manipurassa. Asia jäi hautumaan, mutta palasi onneksi ajoissa mieleeni. Kesälomien takia kurssin aloitus ei osunut ihan parhaaseen mahdolliseen saumaan, mutta en halunnut jättää sitä syksyyn, koska ajattelin silloin olevani jo turhan kömpelö joogatunneille. (Ja taisin olla aika oikeassa. Mutta kurssilla oli myös yksi, jonka laskettu aika oli kolme päivää viimeisen kurssikerran jälkeen, joten loppuraskaudessakin ehtii vielä.)

Ilmoittauduin siis kurssille ilman sen suurempia odotuksia. No, ehkä vähän valehtelin. Oli minulla jotain mielikuvia aiheesta. 

pregnancy-1576450_1280.jpg

Kurssin suositus oli niin vilpitön, että uskoin siihen epäröimättä, mutta en siis tiennyt yhtään mitä kurssilta odottaa. Jos olet yhtä luottavainen kuin minä, kehotan tässä kohtaa täyttämään ilmoittautumislomakkeen ja jättämään lukemisen tähän. Minulle koko kurssi oli erittäin positiivinen kokemus.

Muistan kuinka oudolta tuntui yhtäkkiä olla samassa tilassa parinkymmenen muun raskaana olevan naisen kanssa. Joogasalin kaunis kaari-ikkuna valaisi alkukesän iltoja, kun mumisimme ja ähisimme, ja joskus joku saattoi ottaa pienet torkut rentoutuksen aikana. Minusta on aina hieman kiusallista joutua fyysiseen kosketukseen vieraiden ihmisten kanssa, mutta yllättävän luontevalta sekin tuntui. Joogakertoja oli viisi, joiden aikana tutustuttiin lähinnä erilaisiin rentoutumisasentoihin ja -tapoihin synnytystä ajatellen. Kurssi oli siis todella lempeä.

Kurssin parasta antia oli kuitenkin synnytysvalmennus, johon sai osallistua kumppanin/palvelijan kanssa. Tässä kohtaa oli oikeastaan onni, että neuvolan vastaavat olivat vasta edessä. Miehen kanssa pelkäsimme hieman hihhulointia, jota tällaiseen toimintaan voisi joskus liittää, mutta molemmat valmennukset olivat sisällöltään erittäin hyödyllisiä, monipuolisia ja kiihkottomia. Tietoa tuotiin esille historian kautta ja monet faktoista olivat sellaisia, etten olisi niihin muuten törmännyt, mutta joiden ymmärrys sai miettimään synnytystä eri tavoin kuin pelkän neuvolan tuoman tiedon kautta. Luennoilla käytiin läpi kaikenlaisia kivunlievityksen muotoja, myös ne lääkkeelliset, joten luennot eivät olleet pelkkää luomusynnytyksen ihannointia. 

Toisella kerroista kävimme läpi erilaisia asentoja ja tapoja hengittää synnytyksen aikana. Itsestä ainakin tuntui ihanalta valmistautua kumppanin kanssa, koska ajatuksen tasolla voisin kuvitella olevani synnytyksen hetkellä sen verran ajatuksissani, ettei siinä kohtaa pystyisi opastamaan toista kantoliinassa roikkumiseen. Kurssin jälkeen puolisollakin on siis pari ässää hihassaan, joilla voi tarjoutua helpottamaan synnyttäjän oloa. Tai ymmärrys olla ottamatta itseensä, jos toinen yhtäkkiä komentaakin painumaan hiiteen ja olemaan koskettamatta. Samoja asioita on toki sivuttu myös neuvolan synnytysvalmennuksessa, mutta vain marginaalisesti. Olen myös ymmärtänyt, että vaikka vaihtelua on sairaaloiden ja henkilökunnan välillä, on synnytyksessä silti tarjolla ns. normikaava, josta poikkeaminen on yleensä eniten synnyttäjästä kiinni, siis silloin kun lääketieteellistä hätää ei ole. Esimerkiksi lukuisissa synnytyskertomuksissa ponnistusasentona on puoli-istuva asento, joka ei sitten välttämättä kuitenkaan ole se paras mahdollisuus, mutta jota yleisesti ja helpoiten tarjotaan. Tietoa synnytyksestä ja esimerkiksi ohjeet synnytystoiveiden tekemiseen löytyvät täältä

Studio Manipura tarjoaa tällä hetkellä kahta kurssia, joista toinen sisältää nuo joogatunnit (Joogakurssi odottajille) ja synnytysvalmennusta (Aktiivinen synnytys), joka kestää perjantai-illan ja lauantaipäivän, joten sille on helpompaa osallistua vaikka vähän kauempaakin.

Hyvinvointi Liikunta Terveys Raskaus ja synnytys

Voi väsymystä

Olen vältellyt aihetta väsymys oikeastaan koko tämän vuoden ajan. Osittain sen takia, että sille on kerrankin ollut selkeä syy, josta taas en kokenut luontevaksi aiemmin blogissani kirjoittaa. Aina syy ei ole ollut noin suoraan pääteltävissä, vaan mahdollisia aiheuttajia on etsitty milloin mistäkin.

Raskausväsymys ei sinänsä eroa muista väsymyksen muodoista mitenkään. Ja sen kautta olen hyvin konkreettisesti jälleen ymmärtänyt uupumuksen aiheuttaman kierteen.

2016-07-21 13.02.48.jpg

(Ensimmäinen itse ostamani vauvanvaate. Toinen niistä kahdesta.)

Maailma pienenee. Vaikka tiedostaa syy-seuraussuhteiden olemassaolon ja on jo oppinut hyväksymään niiden pitkähkön ulottuvuuden, väsymys aiheuttaa nopeiden ja helppojen ratkaisujen etsimistä, kuten kuukahdanpa tähän sohvalle, siitä huolimatta, että on jo oppinut tajuamaan sen helposti johtavan vain suurempaan tyytymättömyyteen. On vaikea ajatella uupumuksen hetkien yli ja ohi, nähdä että kaikesta huolimatta kenties kannattaisi kuitenkin valita toisin. Väsymys lyhentää välimatkaa niin, että sitä haluaa vain olla. Nyt ja tässä. 

Lepääminen väsymyksen hoitona toimii vain tiettyyn rajaan asti. Jossain kohtaa on pakko nousta ylös ja puuhastella väsymyksestä huolimatta, koska vihdoin hoksaa, että se väsymys ei yksinkertaisesti vain mene ohi. Toki ideaalitilanteessa on mahdollista nukkua päiväunet ja sitten jatkaa, rytmittää olemistaan oman voinnin mukaan.

Alan yhä enemmän uskoa, etten ole oman vointini paras arvioija. Minä olen nimittäin laiska, noin perusluonteeltani. Se yhdistettynä väsymykseen ja liian vilkkaasti ajatteleviin aivoihin vie minut epätoivon rajoille aika nopeasti. 

Minulle väsymyksen hyväksymistä ei helpota edes kunnollinen syy. Tai helpottaa se väsymyksen mutta ei sen lieveilmiöiden hyväksymistä. Kaikki alkaa tuntua liian vaativalta, pienetkin askeleet muuttuvat sellaisiksi suojuoksuiksi, ettei niistä usko selviävänsä. Asioiden mittasuhteet kasvavat, tai oikeastaan vain negatiivisten. Toki väsymys saa nyyhkimään liikutuksesta tosi-tv:n tahtiin, mutta en pidä sitäkään kovin positiivisena. Sitä unohtaa, että matkaa taitetaan lopulta vain askel askeleelta ja että pienikin liike oikeaan suuntaan on liike oikeaan suuntaan. Silti se kovin usein suuntautuu sohvalle.

Ja jos aiemmin onkin (ehkä) ollut niin, että huono mieliala aiheuttaa väsymystä, kierre toimii todistetusti myös toiseen suuntaan. Masennukseen johtavaa kierrettä on muuten hyvin kuvattu kirjassa Mielekkäästi irti masennuksesta, jota en valitettavasti saa tähän hätään käsiini referoidakseni sitä tarkemmin. Suosittelen lämpimästi lukemaan, mikäli väsymyksen taustalla on mahdollisesti muita henkisiä syitä. Tai vaikkei olisikaan. Kun joskus se fyysinenkin väsymys riittää lamauttamaan ihmisen mielen. Yllättävintä lienee se, että silloin ihminen alkaa karsia itselleen mielekkäästä tekemisestä ja esimerkiksi sosiaalisten suhteiden ylläpidosta, joiden puute sysää mielen helposti vielä syvempiin vesiin.

Tämän tiedostaen lähestyn siis vaativampaa loppuraskauden aikaa enkä voi väittää kovin innolla odottavani vastasyntyneen epäsäännölliseen vuorokausirytmiin mukautumista. Toivon tunnistavani kierteen ja osaavani katkaista sen ajoissa, ettei maailmani muuttuisi liian pieneksi ja ympäröivä elämä liian pelottavaksi. Vauvakuplaan aion silti takuulla uppoutua, mutta siinä ilmeisesti onkin ihan riittävästi tekemistä muutamaksi kuukaudeksi. Välillä pitää silti kuikuilla jo vähän kauemmaksi ja haastaa itseänsä, ettei jäisi ihan täysin tähän hetkeen. Etenkin jos se ei tee onnelliseksi. Eikä se tee. Ja siinä se suurin paradoksi onkin, että pitäisi olla tässä ja silti olisi hyvä olla kiintopisteitä myös muualla. Sitä tasapainoa tavoitellen.

Suhteet Oma elämä Terveys Raskaus ja synnytys