Pesiikö teillä yökukkuja?

Vantaan Myyrmäessä on viime aikoina tehty uusia lajihavaintoja.

Kiljukaula on verrattain yleinen, päiväsaikaan esiintyvä laji. Sen paikantaminen äänen perusteella on yleensä helppoa. Laji on useimmiten hyväntahtoinen ja -tuulinen sekä helposti provosoitavissa ääntelemään enemmän matkimalle lajille tyypillisiä äänteitä. Toisinaan laji reagoi myös lauluun, kuunneltavaan musiikkiin tai televisio-ohjelmiin. Useimmiten kiljukaula tuntuu ääntelyllään vain merkitsevän reviiriään. 

Yökukkuja on (onneksi ainakin meillä) harvinaisempi laji, jonka tyypillinen ääntely on jokeltelevaa. Lajille ominaista on myös syvempi äännähtely, jota esiintyy usein lajin pyrstöpuolella. Ääntelyitä voi esiintyä myös toisistaan riippumattomasti, mutta silloin jälkimmäisestä puhutaan yleensä nimityksellä Rupsuttelija (lat. flatus flatus). Yökukkuja aiheuttaa ympäristössään jonkinlaista kahinaa, satunnaista kiroilua ja joskus myös omituista vaeltelua makuuhuoneesta pois ja takaisin. 

Väsyrääkky on usein äkillisesti ilmaantuva laji. Väsyrääkky jakaa yleensä reviirinsä kiljukaulan tai yökukkujan kanssa, mutta on maastoutumistaidoiltaan huomattavasti parempi ja jää siksi usein huomaamamatta ennen kuin on liian myöhäistä. Väsyrääkyn ääni on läpitunkeva, ja tuntuu aiheuttavan ympäristössään voimakasta reagointia, joskus jopa viereisiä reviirialueita myöten. 

Tissisieppo on ympäri vuorokauden havaittu laji. Tissisiepon alkuääntä voidaan kutsua jopa komentelevaksi, toisinaan se muistuttaa väsyrääkyn varhaista ääntelyä. Lähietäisydelle päästäessä tissisieppo usein hiljenee, mutta erityisesti ruokaillessaan laji saattaa pitää matalavaa, hymisevää ääntä tai maiskutella. 

Minkälaista lajistoa teillä pesii?

(Lajistoa voi varsinkin varhaisessa vaiheessa bongata pesimästä pahvilaatikossa.)