Pyörintää

Viime viikon treenit olivat kaksi fillarireissua, toinen lyhyt lämmittely helatorstaina (vajaa tunti) ja toinen eilen aurinkoisen sunnuntaipäivän kunniaksi, tuolloin tien päällä kului noin tunti ja kolme varttia.

(Ihan näin romanttisiin tunnelmiin ei päästy pyöräreissuillamme. Ehkä tässä kesän mittaan…)

Vieläkään ei ole ihan terve olo, kurkku on koko ajan vähän iljettävä ja nenä vuotaa välillä, mutta en ole osannut päätellä, onko kyse edelleen flunssasta vai mahdollisista allergioista. Antihistamiinia menee joka tapauksessa koko ajan, joten suuria eroja olossani en huomaa. Tällä viikolla olisi tarkoitus päästä salitreenaamisenkin makuun.

Kävin viime viikolla irtisanomassa kuntokeskuksen sopimuksen kesäkuun loppuun. Tämä oli alkuperäisen suunnitelman mukainen toimenpide. Sopimustani ei voi jäädyttää, mutta en aio heinäkuussa uhrata ajatustakaan sisätiloissa treenaamiselle. Syksyn jatko riippuu tässä kohtaa monesta asiasta.

Ensinnäkin: kuntokeskuksen sopimus on aika kallis, varsinkin minulle juuri tällä hetkellä. Käyntikertoja pitäisi tulla viikossa vähintään kolme, että se alkaisi mielestäni olla millään tasolla kannattavaa. En halua kuitenkaan joutua valitsemaan esim. seinäkiipeilyn ja kuntosalikerran välillä sen takia, että en ole ehtinyt käydä koko rahan edestä salilla. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet myös henkistä vääntöä treenaamisen kanssa: maksan joka tapauksessa, vaikka en voi käyttää palveluita. Olisinhan eilenkin voinut käydä nostamassa rautaa, mutta pyörälenkki miehen kanssa oli yksinkertaisesti miellyttävämpi vaihtoehto.

Lähiöstämme löytyy useampikin kuntokeskus, joista ainakin yksi kuntosali on hyvinkin lähellä ja puolet halvempi. Kellarissamme on tosin myös ilmainen, joskin pieni ja ahdistava, ikkunaton tila. Kuntokeskuksesta jään kaipaamaan kehonhuoltotunteja, mutta uskoisin niitäkin löytyvän edullisemmin. Plussaa on ollut, että kuntokeskuksen tarjonnasta olen voinut valita ne itselleni parhaiten sopivat, koska en halua sitoa liikaa iltoja kiinteisiin harrastuksiin. Voi siis olla, että jossain vaiheessa liityn takaisin kuntokeskuksen jäseneksi, mutta kesälomankin jälkeen aion hyödyntää ulkoliikunnan mahdollisuuksia ja saada seinäkiipeilyyn jonkinlaista säännöllisyyttä – nytkin tuntuu että edellisestä kerrasta on iäisyys, enkä osaa enää mitään.

Personal trainerin kanssa aikoja on siirretty ja tällä hetkellä lykätty hamaan tulevaisuuteen. PT on ensi viikon lomalla ja vähän jännittää, miten ehdin käyttää jäljellä olevat kerrat järkevästi. Kesäkuulle on siis luvassa täsmällistä treenaamista, ja hyvä niin. Oikeastaan jo odotankin sitä, siitähän on hyvä sitten lompsahtaa hetkeksi lomafiiliksiin.