Sinä kirjoitat siihen nimesi

Sinä kirjoitat siihen nimesi, että kaikki tietäisivät sen olevan sinun.

Vaikka se katoaisi, joutuisi pois luotasi, joku voisi lukea siitä nimesi ja tietäisi sen olevan sinun.

Vaikket enää ikinä näkisi sitä, tietäisit että siinä on sinun nimesi. Että jos joskus kohtaisit vastaavan, voisit tarkistaa, ei, tämä ei ole minun, tässä ei ole minun nimeäni.

Sinä ajattelet, että sinun nimesi estää ketään viemästä sitä.

Minä ajattelen, miten surullinen on se, joka on viety ja nimetty, kuinka se kenties estää ketään toista ottamasta sitä omakseen, koska sillä on jo omistaja. Jossain. Kaukana.

Ja jossain on joku, joka päivittäin katsoo vierasta nimeä, miettii onko vielä, vai onko jo luopunut, elämästä ja nimeämistään esineistä, vai kaipaako. 

Ja joku, joka tahallaan vie kaiken, joka on nimetty.

Koska sinä kirjoitat siihen nimesi, että kaikki tietäisivät sen olevan sinun. Ja silti se on hetkessä vietävissä. Kadonnut.

 

 

(Tämän tekstin innoitti kuva, jota en ottanut. Katuharja porraskäytävässä, johon oli kuulakärkikynällä kirjoitettu asunto-osakeyhtiön nimi, vanhoilla, kulmikkailla kirjaimilla.)