Treeniviikkoa ja tulevaa
En näköjään osaa tehdä mitään järkevää, joten voin käydä vähän kulunutta viikkoa läpi liikunnan kannalta.
Tiistaina oli siis salitreeni ja PT. Tein tosiaan itseksiäni lähentäjiä ensimmäistä kertaa, enkä tee enää ikinä! No, ehkä jonain päivänä taas, mutta olen ollut niin monta päivää kipeänä sisäreisistä ettei tunnu todelliselta. Keskiviikkona kävin kehonhuollossa, se meni varmaan ihan hyvin, koska siitä ei ole suurempia muistikuvia.
(Kuva Pixabay:stä.)
Torstai-iltana kutsuivat kiipeilyseinät. Kiipeilyareenalla on uusia reitintekijöitä, joiden neloset ovat kyllä jotain ihan muuta. Ei ole kivaa, kun lämppäreitillä iskee pakokauhu. En siis ole kiipeilijänä kovin edistynyt, olen joskus kiivennyt yksittäisen 6A:n, joka oli varmaan arvioitu yläkanttiin. Puolen vuoden tauko kiipeilyssä tuntuu edelleen ja erityisesti lämmittelyissä olisi kivaa kiivetä niitä ihan superhelppoja. Jotenkin en osaa ”alentua” käyttämään kaikkia otteita, pitäisi varmaan opetella, koska tälläkin kertaa ensimmäisellä reitillä iski pelkotilat ja kykenemättömyys päälle. Kävin antamassa palautetta reiteistä, koska uudet reitintekijät, ja koska monet kiipeilijöistä ovat tietenkin kokeneempia, jotka ohittavat tällaiset olankohautuksella.
Kiipeilyyn tuntuu löytyneen uusi vire, ja siksikin toivon että reittien vaikeusarviot asettuvat kohdilleen. Toki jo itsekin osaan vähän arvioida reittien vaativuutta ihan näkötuntumalta ja reitin kokeilemisen jälkeen vielä paremmin. Mutta en haluaisi turhauttaa itseäni siinä, että kiipeäisin liian vaikeita reittejä jatkuvasti epäonnistuen. Kroppa oli kuitenkin eilen jumissa, tiistainen salitreeni tuntui ehkä vielä, tai sitten kropassa tapahtuu sellaisia muutoksia, että käytän eri lihaksia kuin aiemmin ja siksi tuntuu erilaiselta. En siis eilen yrittänytkään ylittää itseäni, mutta toivon ehtiväni kiipeilemään jatkossa useammin.
Perjantaiaamuna kävin jälleen kehonhuollossa. Rullailtiin lihaksia ja oli helpottavaa kuulla, etten ollut ainoa, jolla on kireyksiä etureisissä ja lonkankoukistajissa. Aika lailla ropisi kirouksia ja naurua kun niihin siirryttiin. Yleensä kehonhuollon jälkeen on ollut hyvä ja rento olo, tällä kertaa ehkä ei. Tiedän, että se teki hyvää, joten olen tyytyväinen siihen, että sain itseni aamulla sinne. Yhteisissä tunneissa on myös se kiva puoli, että tulee tehtyä, eikä sitten tarvitse miettiä itsekseen, että tekisikö ja missä välissä ja voi miten sinne lattialle on niin pitkä matka.
Loppuviikolla on ristiriitaisia suunnitelmia. Alunperin oli tarkoitus mennä lauantaina salille, mutta nyt näyttää sitä, että sunnuntaina olisi vuorossa kiipeilyä. Kaksi päivää peräkkäin ei sinänsä haittaisi, mutta onnistuin sopimaan kuntosalitreffit maanantaille (kuntokeskuksessa on avoimet ovet) ja tiistaina on PT-tapaaminen ja jokin erityistreeni. Joten sitten tulisi neljän päivän treeniputki… Täytyy vähän fiilistellä, ehkä voisin lauantaina käväistä tekemässä vähän kevyemmän treenin, jättää käsien treenaamista vähemmälle, että jaksan sitten kiskoa itseäni kiipeilyseinällä ylöspäin. (Ja joo, tiedän, että kiipeilyssä kannattaa käyttää enemmän jalkoja, mutta pakokauhuissaan sitä takertuu nimenomaan niillä käsillä sinne seinälle.)
Kävin torstaina kehonkoostumusvaa’alla täällä ihan kotona, ja vaikka sen tulokset olivat ihan yhtä turhauttavia kuin aiemminkin, tuntuu että jotain kropassa kuitenkin tapahtuu. Sinne tänne on ilmestynyt vähän uutta mutkaa tai tiivistynyt. Hyvä niin, koska en kaipaa motivaatio-ongelmia. Välillä tuntuvat vähän hurjiltakin nämä tämänhetkiset treenimäärät, minulle, aiemmin liikkumattomalle, mutta jos tuntuu hyvältä ja ehtii, niin varmaan kannattaa tehdä juuri nyt juuri näin.