Turhauttaa

Oma uuden vuoden projektini on alkanut oikein hyvin. Flunssan jälkimainingeissa en ole harrastanut hikiliikuntaa, vain vaivaista hyöty- ja matalasykkeistä liikuntaa (pakkasta -25°C, pihalle vaan!), ja syömisetkin ovat asettuneet aika nätisti kuosiin. Viikonloppuna pääsi riemunkiljahduksia pakkaseen eksyneen jäätelön takia, koska päivän kalorit uhkasivat reilunkin aterioinnin jälkeen jäädä vajaaksi.

Tarkennuksena: merkkaan syömisiäni Sulamossa, ja painonpudotustavoitteeni on hyvin maltillinen, 250 grammaa viikossa eli kilo kuukaudessa. Mietteitäni kaloreiden laskemisesta puolesta ja vastaan sekä syömisen rentoudesta voi lukea jo viime keväältä, enkä siksi toista kaikkia niitä asioita tässä.

Homma siis sujuu loistavasti, vaikka menossa onkin jo viides vuosi tätä muutosta ja osa näistäkin kiloista on pudotettu jo kahdesti. Siksikin maltti on valttia (ja mutkia matkaan tulee varmasti).

(Iltapala.)

Mikä sitten turhauttaa? No ne muut laihduttajat! 

Ne, jotka syövät 800 kaloria päivässä ja pumppaavat ryhmäliikunnassa pari tuntia illassa. Kilot kyllä varmasti karisevat, kai ne lihaksetkin jollain uskonvoimalla jaksavat kasvaa, kun pakottaa, mutta pahaa tekee. Tervetuloa aineenvaihdunnan häiriöt, kilpirauhassairaudet ja muut autoimmuunivaivat. Koska terveys tuosta on kaukana. Itse en lähtisi edes kuuriluontoisesti tuollaiseen, koska olen liian mukavuudenhaluinen, mutta ei kai sitä muutenkaan ole tarkoitettu kuin maksimissaan parin kuukauden ajalle. Ja mikä ikävintä, tiukka ruokavalio ei opeta mitään oikeasta syömisestä, jolloin rentoon painonhallintaan palaaminen tarkoittaa todennäköisesti pudotettujen kilojen paluuta, ja valitettavan usein vielä rasvakudoksen muodossa. 

Kaikille pienikokoisillekin tekisi mieleni sanoa, että lepokulutus perustuu johonkin, eikä varmaan kenelläkään työikäisellä ole millään alle 1000 kaloria päivässä. Siis jos edes käy siellä jääkaapilla. Tai syö. Koska ruoansulatuskin kuluttaa energiaa. Pienikokoisena on ehkä syönyt vuosikausia liian vähän, jolloin terveisiin kaloreihin palaaminen aiheuttaa ensin painonnousua, mikä tietysti on ikävä seuraus, mutta vain väliaikainen.

Edellisen kerran nillitin aiheesta marraskuun alussa ja siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi), että nämä asiat eivät ole minullekaan vielä helppoja, jatkan niistä kirjoittamista. Yksittäisille yksilöille kommentoiminen aiheuttaa yleensä vain ”kyllä minä tiedän paremmin” -vastustusta, johon on turha vetää lähdeviittauksia mukaan. Niinpä minä taaplaan tyylilläni, otan selvää ja opin, välillä kompuroin ja jos en koskaan opikaan niin pysyn toivottavasti terveempänä ylipainoisena kuin ikuisena jojoilijana tai kuivettuneena kääkkänä.  

EDIT @17.24
Patrik Borgilla on tuorettakin asiaa Kalorilaskennan yleisistä karikoista. Palaan omin kommentein myöhemmin.