Uupuneelta uupuu kohteliaisuus

On ollut sellaisia päiviä, että 

 

en todellakaan halua nähdä enää yhtään videota tai päivitystä siitä kuinka elämä on ihanaa ja miten kannattaa keskittyä hyvään,
kun itse en jaksaisi mitään

 

ja sitten kun on pakko
 

paistan suppilovahveroita yli nukkumaanmenoajan,

lapsi herää liian aikaisin
eikä sitten tahdo syödä
ja minä mietin että tähänkö päättyi imetystaival
vaikken ole vielä tehnyt päätöksiä
onko pojalla siihen oikeus

(on,
mutta minä haluaisin ehtiä ajattelemaan asiaa ennen)

Minä tahtoisin taas lähteä
toiset eivät
enkä minäkään sitten
enkä ainakaan haluaisi remonttia
mutta etsin netistä ammattijärjestäjiä
enkä osaa pyytää apua
enkä etenkään ottaa sitä vastaan
 

 

Kun on vuosia taistellut sen kanssa,
että mitä oikeasti haluaa

on kamalaa tajuta että se voi kuulostaa epäkohteliaalta

se, ettei tämä ole nyt mun juttu
että oli kivaa(kin) muttei ehkä uudestaan
tai jos joskus niin vuosien päästä

ettei olekaan helppoa sanoa

 

ei ole minua varten

 

mutta jos vuosia sitä opettelin
en aio lopettaa nyt
ollaan sitten eri mieltä
kai sen kestää
ystävyys tai perhesiteet

vaikka tunnistan sen kyllä toisissa

sen ärsyttävän tavan 
kuinka nollataan toisen mielipide täysin vääräksi
tyhmäksi
ei vain itselle sopimattomaksi vaan ylipäänsä 
aivan naurettavaksi

ja toivon etten itse tee niin

 

On tällaisia päiviä
ja näitä tulee
 

Voisin kai tapella vastaan
niitäkin
mutta kun on pakko
minä väsyn ja itken
(koska minä käsittelen asioita itkemällä, minä!)
(sitäkin varten piti käydä terapiassa kolme vuotta, että ymmärsin sen)
 

Tule siinä sitten sanomaan
että keskity hyvään

Minä sanon että haista
ja kai se on vähän epäkohteliasta
mutta sitten se on

Sori siitä