Vihdoin uusi kone!

Kävi klassisesti, ja heti kirjoittamisen makuun päästyäni tietokoneeni hajosi. Nyt on kuitenkin uusi tilalla.

Sipoonkorven kansallispuisto, Kalkinpolttajanpolku

Kävin fillaroimassa sinne Sipoonkorven kansallispuistoon toissa viikonloppuna. Myönnettäkööt, että odotin matkan olevan jotenkin haastavampi. Valmistauduin tähän retkeen henkisesti jotenkin tosi kovaa, ja vähän ehkä uhosinkin lähipiirilleni aiheesta. Kun sitten tajusin, miten lyhyt matka meiltä sinne tosiaan on (vain 14km suuntaansa), nolotti ihan vähän. Kuvittelin ensin, että mulla menisi koko päivä tähän retkeen, vaan lopulta olin jo puolen päivän maissa takaisin.

Itse Kalkinpolttajanpolku oli yllättävänkin haastava nousuineen ja laskuineen. Kaunis reitti.

Parvekevappu

Vappu oli ja meni.  Meillä oli ihanaa. Vietettiin parvekevappua perheen kesken. Muovasin keittiöstä meille pingisturnaustilan, ja katsoimme parvekkeella Mantan lakituksen ja JVG:n keikan. Juotiin kuohuvaa ja syötiin nakkeja ja perunasalaattia, jälkkäriksi tietty munkkia.

Totesin taas, että lapset on kyllä ihan parhaita. Niillä on aina niin aito fiilis, ja odotukset on tosi alhaalla. ”Ihan paras vappu”, tuumasi tytär JVG:n tahtiin tanssiessaan.

Juoksukoulu

No, minähän menin ja ilmoittauduin sitten juoksukouluun. Ihan parasta! Ensimmäinen tapaaminen on jo tällä viikolla.

Minua jännittää todella paljon. En ole harrastanut nuoruusvuosien jälkeen oikein mitään muiden ihmisten kanssa. Olen lähiaikoina analysoinut itseäni jonkin verran johtamisen erikoisammattitutkintoa suorittaessani, ja löytänyt itsestäni muun muassa sellaisia piirteitä, kuin tosi kova itsekriittisyys, itseni vertailu muihin ja itsetunnon puute. Nämä piirteet tiedostaen ihan suoraan sanoen pelkään mennä juoksukouluun muiden ihmisten rinnalle. Pelkään paitsi heidän tuomitsevia katseita (jotka itse kuvittelen), kuin myös omaa reaktiotani ja miten kovasti vertaan itseäni näihin tuntemattomiin.