Tästä se taas lähtee; oman blogin kirjoittaminen.

Vuosikymmen takaperin äidiksi tullessani kirjoitin perheblogia. Luovuin siitä, kun löysin itseni äitinä, enkä kokenut enää tarvitsevani blogiani ajatusteni alustana.

Nyt olen kuitenkin sellaisessa kohdassa elämääni, jossa olen löytänyt itselleni uusia tuulia, ja kuluttanut lähimpieni kärsivällisyyden näistä tuulistani puhuessa.

Puolitoista vuotta takaperin päätin, että nyt loppuu ainainen paremman kunnon toivominen, ja alkaa asioiden eteen tekeminen. Hankin salijäsenyyden,ja yksinkertaisesti päätin, että siellä salilla tulee viettää 2-3 päivänä viikossa vähintään puoli tuntia. Näin tapahtui.

Hieman yllättäen minussa heräsi liikkuja, jonka päivän kohokohta oli lähteä salille. Saatoin viettää siellä aikaa parikin tuntia rautaa nostaen. Rakastin joka hetkeä, vaikka ymmärsin toki, että vakityön lisäksi ja perheen äitinä kaksi tuntia treeniä vähintään neljänä päivänä viikossa oli hieman järjetöntäkin.

Kun COVID-19 sitten iski Suomeen, loppui salitreenaamiseni.

En siis suinkaan lopettanut kaikkea treenaamista, siirryin vain salilta kotiin ja entistä enemmän lenkkipoluille.

Kotona kipuilin treenieni kanssa joitain viikkoja. Olin ennestäni treenannut Kayla Itsinesin ohjelmien mukaan, mutta sellainen cardiotreeni ei tuntunut enää iskevän samalla tavalla, kun oli päässyt painojen noston makuun.

Lopulta aloitin Sweat-sovelluksen PWR at Home ohjelman, ihan aloittelija-viikoilta asti. Ihastuin heti. Helpottaa tosi paljon, kun joku on ajatellut treenit valmiiksi, ja vaikka tässäkin ohjelmassa on toki cardio-osuus, on tämä myös osaltaan ihan puhdasta treeniä.

Juoksukin innostaa taas ihan uudella tavalla, ja pohdinkin, uskaltaisinko lähteä yrittämään puolimaratonia kesäkuussa (olettaen, että Helsinki Half Marathon järjestetään).