Meditaatio

Tänään olin ensimmäistä kertaa, pitkään aikaan, meditaatioharjoituksessa. Vertaisryhmä, johon pääsin meditaatiota kokeilemaan oli länsimaista elämäntyyliä toteuttavalle sopiva, koska siellä ei harjoitettu kenenkään tai minkään palvontaa. Siellä tunsi olonsa tervetulleeksi myös sellainen, joka ei toteuta, eikä aiokaan toteuttaa, buddhalaista elämäntapaa kokonaisuudessaan.

Olen pohtinut viime aikoina paljon häpeää sekä arvottomuutta ja nämä tunteet koskettivat minua myös meditaatioharjoituksessa. Ensin meditoimme kymennen minuuttia, jokainen tyylillään, jonka jälkeen kuuntelimme istuessamme puhetta hyväntahtoisuudesta ja siihen liittyvästä meditaatioharjoituksesta.

Tavoitteena oli meditoinnin kautta antaa itselle rakkautta ja huolenpitoa eli mettaa. Paalinkielinen sana metta tarkoittaa hyväntahtoisuutta, lempeyttä tai rakastavaa ystävällisyyttä. Puheessa opastettiin, että mikäli ajatukset lähtevät kesken meditaation harhailemaan, ja nehän lähtivät, niin voi mielessään toistaa itselleen esimerkiksi seuraavan kaltaista lausetta: Toivotan itselleni iloa ja rauhaa. Meditaatiokerta oli minulle koko elämäni aikana neljäs ja meditaatioissa onnistuminen vaatii harjoittelua, mikä oli varmasti suurin syy siihen, miksen pystynyt merkittävää hyvän olon tunnetta sisälleni rakentamaan. Ei se toki pahaltakaan tuntunut.

Havahduttavaa oli, että niitä lohduttavia sanoja, joita puheessa kehotettiin itselle mielessä sanomaan, en pystynyt ajattelemaan eikä mieleni ottanut niitä vastaan. Ajatellessani näitä sanoja sykkeeni kiihtyi ja tunsin punastuvani. Testasin mielessäni sanoa niitä muille tuntemilleni ihmisille ja se onnistui täysin vaivatta. Pystyin ajattelemaan lempeitä ajatuksia ja toivottamaan hyvää myös sellaisille ihmisille, joista en erityisesti pidä. Miksi niitä on niin vaikea sanoa itselle?

Löysin kuitenkin ratkaisun, tein kompromissin. Ajattelin lempeät sanat ympärilleni. Tunsin istuvani lempeässä kuplassa, joka ei ollut ainoastaan minulle tarkoitettu mutta sain olla siinä muiden kanssa. Tämän oli tapa, jolla sain lohduttavat ajatukset lähelleni vaikka en vielä saanut niitä suoraan itselleni. Kokemus oli opettavainen ja mielenkiintoinen ja aion harjoitella lisää.