Dukkha

Dukkha on buddhalaisuuden neljän jalon totuuden ydin. Dukkha tarkoittaa kärsimystä tai epämukavuutta. Se on palin kielinen sana ja tarkkaa käännöstä ei ole oikein millekään tämän päivän kielelle. Olen viime aikoina pohtinut paljon kärsimystä ja uskon ymmärtäneeni, minulle merkityksellisellä tavalla, sen olemuksen ja aiheuttajat. Minulle kärsimystä aiheuttaa ennen kaikkea takertuminen johonkin, mitä minulla ei ole.

Tänään olen ainakin halunnut jäädä aamulla nukkumaan, halunnut suihkuveden olevan lämpimämpää, halunnut että puhelin ei soisi, halunnut enemmän rahaa, himoinnut kakkua ja toivonut että työpäivään ei sisältyisi yhtään paniikkia.

Huomaan jatkuvasti kaipaavani jotain lisää tai vähemmän. Takertuminen siihen, mitä on ollut tai siihen, mitä odotan tulevaksi aiheuttaa minulle jatkuvaa tyytymättömyyttä. Pelko tulevasta, syyllisyys tekemättömästä ja kaipuu jostain enemmästä ovat tunteita, jotka ovat omiaan aiheuttamaan kärsimystä. Buddhan sanotaan sanoneen, että fyysinen kärsimys on dukkhaa mutta henkinen kärsimys on dukkhadukkhaa, eli tuplasti pahempaa. Kohtalaisen vähällä hetkeen pysähtymisen harjoittelulla voi saada etäisyyttä fyysiseen kärsimykseen, mutta henkisestä kärsimyksestä irti päästäminen vaatii huomattavasti pidempää harjoittelua.

Mikä sitten voi auttaa? Minulle merkittävin oivallus, on ollut ymmärrys siitä, että kaikki muuttuu. Kaikki, mitä saan, tulee minulta häviämään, kaikki ihmissuhteeni tulevat jossain kohtaa päättymään ja kaikki tunteet tulevat muuttumaan. Kokiessani musertavaa huolta tai surua voin luottaa siihen, että se myös päättyy. Minun ei myöskään kannata liiaksi kiinnittyä mukaviin tunteisiin, koska nekin tulevat haalistumaan.

Iltaiset kävelylenkit ovat minulle hetkiä, jolloin pystyn olemaan parhaiten läsnä. Tänä iltana kävellessäni, lempeästi kellertävien katuvalojen loisteessa, sain koottua ajatuksiani. Kiinnitin huomiota siihen, kuinka monta asiaa oli mennyt tänään hyvin. Töissä koin ihmisten innon ja läsnäolon, astuessani aamulla töihin oli ensimmäisenä edessäni hymyilevä tyyppi, nauroin päivän aikana ainakin kymmenen kertaa, rahat riittivät ruokaan ja en ole tuntenut tänään fyysistä kipua. Tällä hetkellä pyrin mahdollisimman paljon olemaan tietoinen käsillä olevasta todellisuudesta. Pyrin olemaan murehtimatta sellaista, jolle en voi mitään ja pyrin vähentämään takertumista. Yritän olla pelkäämättä elämää.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *