Raatelujalkapingviiniasu
Tänään inspiroiduin pingviineistä. Tai no en kyllä tasan inspiroitunut mistään, mutta noin kuuluu sanoa. Te voitte nyt sitten inspiroitua tästä.
Paita on vanhaa Marimekkoa, kirpalta totta kai. Koossa L, kuten asiaan kuuluu. Jostain sain päähäni, että nuo hihat olisivat nimeltään pingviinihihat, mutta en todellakaan tiedä onko näin, vai keksinkö itse. En kyllä ymmärrä, että millä tavalla nuo muka liittyisivät pingviineihin. Kun tulivat nuo linnut puheeksi (joojoo ei ole lintu se pingviini. Tai en tiedä siitäkään että onko näin vai sekoitanko siihen, että valas ei ole kala.), niin kiinnitän huomionne siihen, että poseeraukseeni on vakiintunut tuollainen petolinnun koura -kameranpitelyote. Ehkä siitä tulee mun nimikkoposeeraus!
Paita Marimekko, legginsit Gina Tricot, kengät Clarks, avainkortti työpaikan tarjoama, kengät takana jonkun toisen.
Koska minulla nyt sitten on nimikkoposeerauskäsi, niin laitetaan nyt vielä tällainen oman elämänsä supermalli-kuva. Mikä siinä on, että pitää oudosti kuikeloida, kysyn vaan? (Tuosta Henkkamaukan bannerista puhuttiinkin jo.) En tajua miten tuo toinen jalka unohtui noin outoon ja epäluonnolliseen asentoon, kaipa se johtuu vaan siitä että tämän tyylibloggailun myötä olen raajoja myöten niin fäshiön.
Joku olisi ehkä silittänyt tuon paidan. Minä näköjään en. Sen sijaan tiputin sille luumua, minä ja valkoinen ei vaan sovita yhteen.
Huomasin myös, että kun tarpeeksi monta kertaa kirjoittaa pingviini alkaa todella vakavasti epäillä sitä, että se kirjoitetaan pingviini. Pingviini. Pingviini. Pingviini.
