Vapaalla, ja vähän töissäkin. Ja koruja.
Tässä blogissa taisi olla kantavana ideana esitellä työvaatetusta, mutta käytän asukuvaviikkoa tekosyynä ja postailen kuvia viikonlopulta. Lähinnä tämä on sellainen ontuva yritys esittää, että minulla olisi joskus jotain parempaakin päällä kuin iso T-paita ja legginsit. Niin kuin nyt esimerkiksi iso villapaita ja sukkahousut.
Lisäksi esittelen helyjäni koska tahdon.
Tässä asussa lähdin Tukholmassa juhlimaan uutta puolimaratonennätystäni. Toivon mukaan saan taas luovuuspisteitä laukun asemoinnista.
Silkkimekko Henkkamaukka, kengät Clarks, laukku Filippa K. Sukkahousut suurella todennäköisyydellä Tallinnasta, koska tuppaan ostamaan sieltä sukkiksia.
Ehdin tosi vähän shoppaamaan Tukholmassa, mutta kerkesin löytää tämän klänningin. Se on mekko, ei villapaita, niin hintalapussa luki. Vähän kaiveli tuo materiaali, villaa vain 8 prosenttia ja aika runsaasti ikävänkin kuuloisia keinokuituja. Toivon mukaan laatu ei ole ihan surkeaa kun nyt tuli epäilyksistä huolimatta ostettua. Mutta onhan tuo nyt aivan ihana: lämmin ja löysä. Just the way I like it. Ööh.
Neulemekko Henkkamaukka, kengät, laukku ja sukkikset kuten yllä. Hiusdonitsi Seppälä, namipussi tuliaisia työkavereille ja korvissa ennätyslahjani itselleni.
Olin niin varma ennätyksestä, että ostin itselleni lahjuksen jo menomatkalla. Hopeiset tähtikorvikset löytyivät Viking Mariellan tax freestä ja maksoivat seitsemän euroa. Edbladilla oli myös ihkuja tähtikorviksia, mutta päädyin näihin koska a.) hopea vs. teräs, b.) halpa vs. kallis, c.) litteä vs. paksu, d.) säihke vs. kiilto. Roti tietty piti, enkä pistänyt näitä korviin ennen kuin matka oli juostu.
Koska diggailen niin paljon tästä villapaidasta neulemekosta, laitoin sen heti töihinkin. Ja jaksoin jopa ottaa kuvan kotona. Kokeilin josko lapsen saisi ottamaan kuvan, mutta polven korkeudelta tuli aika vääristyneitä otoksia, joten jatkoin peilistäkuvaus-linjalla. Laadukasta on.
Sukkikset Tallinnasta, koru secondhand, muut kuten yllä.
Koru on oikeasti vyö, ja pelkään koko ajan että kohta saan siitä kauhean nikkeliallergian. Kesken kokouksen alan aina kuvitella, että nyt taitaa syyhyttää kovasti, ja heti kun pääsen rynnin kurkkimaan peilistä joko olen hivuttavan ihottuman uhri. Toistaiseksi en ole ollut mutta ei tässä kannata valheelliseen turvallisuudentunteeseen tuudittautua. Sitä varten on tuo villapaita mekko.
