Lumipalloefekti

Että näin meillä. Kumma kun yks asia menee pieleen, niin se kehittää pienen tapahtuma ketjun. Kaadoin eilen siis Clipperin Wild Berry teetä (kyllä, sitä ärhäkän violettia litkua) meidän valkoisen sohvan käsinojalle. Ei muuta ku sohva purkamaan, että saatiin käsinoja verhoilut irti. Luojan kiitos irtopäällisistä! Ja kun ei kannattanut ruuvata käsinojaa väliaikasesti takaisin paikoilleen, niin jouduin tekemään lattialle tyyny/viltti rykelmän, jossa pystyi kattomaan telkkua. Sitä ennen ehdin vielä raivata olkkaria, että saan jumpattua (mittää kyllä oikeesti jumpannu). Että näillä ny sitte mennään. Onneks se päällinen on jo tuolla puhtaana odottelemassa silitystä, että jospa joku jaksais vielä joskus ton olkkarin laittaa järjestykseen, mää oon niin huono tarttumaan asioihin. Tässä nyt sitten sitä todellisuutta. Tai oikeastaan ei, koska yleensä meillä vaan on melko siistiä. Eipä sitä paljon kaks aikuista ihmistä ja koira sotke.

It’s funny when one thing goes wrong it develops a chain of little happenings. I spilled some Clippers Wild Berry tea (yep, that very purple staff) on our white couch. Thank God for removeable covers! I had to make a pile out fo pillows and blankets so it would be more comfortable to watch tv. Luckily the cover is now clean and waiting for to get ironed, I hope I’ll get the livingroom in order soon. So here is the reality. Or not actually, our apartment is usually very neat. Two adults and a dog don’t really make a big mess.