Avasin suuni ja hupsista.

Sieltä tulikin silkkaa vittuilua.

Omasta mielestäni sanoin vain sen, mitä oli mielen päällä. Iloisena siinä, että sainpas sanottua enkä jäänyt hautomaan. Pienen hetken tuntui kevyeltä, sitruunaperhosen siipien säpsätykseltä rintaontelossa.

Sitten.

Ei kuule tarvii ruveta vittuilemaan.

Ja taas katsoo peilistä huono ihminen. Inhottava akka. Narttu.