Ihmeitä tapahtuu ja muuta paskaa.

Semmoista vaan mietin, että

mikä siinä on, että se kolmen pennin aforismikirja pitää kaivaa esille silloinkin, kun viisainta olisi vaan pitää pää kiinni?

Olimme porukalla matkalla illanviettoon yhteisen ystävän luokse, minä olin lupautunut kuskiksi, ihan muuten vaan.

Mikäs se sinua nyt kuskituttaa, kysyi ystävä viekkaasti ja tiiraili vatsanseutuani. Ystävän kanssa on asiasta puhuttu ja hän tietää kyllä, että jos meille lapsi tulee niin se haetaan sitten klinikan kautta, jos sieltäkään.

Naurahdin ja totesin, että eipä tässä mitään sellaista, kertoisin kyllä jos aihetta olisi. Että ei tässä nyt ole ehditty hormoneja piikittelemään kun on ollut vähän muutakin ajateltavaa, hehheh.

Ja sitten se taas alkaa: niin, mutta kyllähän sitä kaikenlaisia ihmeitä tapahtuu. Sekin senjasen sisko jolta putket pantiin poikki ja niin vaan tuli lapsi, ohhoh. Ja sillä toisella pariskunnalla, joille ei mitään toivoa annettu, on jo kaksi poikaa. Ja ne toiset jotka kävi hoidoissa ja saivat esikoisen ja toinen putkahtikin sitten ihan luomuna ja sitten vielä se pari jotk…

Joo, ihan kiva. Tässä on nyt varmaan ainakin se viitisen vuotta paneskeltu ihan ilman mitään ehkäisyä, että jotenkin uskoisin että ihme olisi jo tapahtunut jos olisi tapahtuakseen.

Että mitä jos vaan et edes yrittäisi lohduttaa?