V***umainen ämmä.

Kävin tänään kahvittelemassa entisen työkaverini kanssa. Hän on äitiyslomalla samasta työpaikasta, josta minä noin vuosi sitten otin hatkat, ovet paukkuen.

Toinen esimies narsisti, toinen tämän myötäilijä, tiedättehän. Semmoista mukavaa. Työilmapiiri oli (ja on ilmeisesti edelleen, surullista) sitä luokkaa, että jos Dr. Phil olisi kutsuttu paikalle hän olisi juossut kauas vuorille, koskaan takaisin palaamatta. Itsehän ehdin sopivasti ennen työhuoneeni tyhjentämistä todistaa sen, kuinka työterveyspsykologi lähes heitettiin ulos toimiston ovesta, kun hän uskalsi varovasti arvostella talossa vallitsevaa johtamiskulttuuria.

Huoh. Saan vieläkin kylmiä väreitä.

No mutta siis, kahvihetki oli mukava. Mikään ei yhdistä ihmisiä niin kuin yhteinen vihollinen. Kuulin myös, etten kuulema ole nykyään kovassa huudossa kyseisellä työpaikalla. Ei se varsinaisesti yllättänyt, en ihmettelisi vaikka pomon huoneessa tikkataulun paikalla olisi kuva naamastani. Tein lähtiessäni harvinaisen selväksi, mitä mieltä olin talon tavasta kohdella toisia ihmisiä enkä ole varsinaisesti salaillut mielipidettäni avainten luovuttamisen jälkeenkään.

Ei se silti mukavalta tunnu, tällaisesta kiltin tytön muottiin puserretusta. Ollakin se vittumainen ämmä, jota joku jossain vihaa.

Vihatkoon sitten. Eivätpähän ainakaan unohda.

 

Kommentit (3)
  1. Lämmin kiitos kommenteista. Jotain todellä mätää tässä tämän päivän työkulttuurissa on, kun näitä narsistipomotarinoita kuulee niin paljon. Vai puhutaanko niistä vaan nykyään enemmän?

    Itse pääsin tavallaan ”helpolla”, kun määräaikainen työsopimus päättyi, säästyin irtisanoutumisen vaivalta. Hellin edelleen mielessäni muistoa hetkestä, jolloin ilmoitin etten ole kiinnostunut sopimukseni jatkamisesta. Kollega oli juuri itku silmässä ajettu sairauslomalle ja minusta yritettiin tehdä omien töideni lisäksi hänen manttelinperijäänsä. Siinä venähti parikin naamaa kun ilmoitin että tämä pelleily loppuu minun osaltani tähän.

    Myöhemmin tulivat kylään itsesyytökset. Olisiko minun kuitenkin pitänyt jaksaa, tai olisiko minun pitänyt yrittää tehdä jotain narsistin pysäyttämiseksi, olla yhteydessä ylempään tahoon, nostaa meteli?

    Turhaa jossittelua, kaiketi. Onhan siinä sekin, ettei paskan kanssa voi olla tekemisissä saastumatta itsekin.

  2. Tuttu juttu. Narsisti pomona on varsinainen painajainen, varsinkin siinä vaiheessa, kun itse joudut silmätikuksi muiden silmätikkujen lähteneen talosta yksi toisensa jälkeen. Meitäkin oli firmassa ennen 15. Kun minä lähdin, jäi jälkeeni hiekkalaatikolle enää kaksi. Päivääkään en ole katunut, että kesken erään työpäivän keräsin tavarani muovipussiin, marssin lääkärin vastaanotolle ja odottelin sairaslomalla irtisanomisajan umpeutumista.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *