Zuiin meikkivoidetestailuja

Blogi on saanut olla nyt jonkin aikaa hautumassa. Liekö ollut kyse ajanpuutteesta, (nääh), kiinnostuksen puutteesta, (jaa, no ei ehkä), vai kenties kuuluisasta tyhjän paperin kammosta (ruudun?), sillä ei oikeastaan ole väliä. Vähän on ehkä vaikuttanut se, että en ole varsinaisesti tiennyt, mitä haluaisin tämän kanssa tehdä. Enkä tiedä vieläkään. Keskittyäkö pohtimaan syvällisempiä, tai ainakin semisyvällisiä itseä koskevan ihmisanalyysin muodossa, vai panostaako elämän pieniin mutta pinnallisiin iloihin. Vai pitäisikö vain kirjoitella fiiliksen mukaan, pitää koko homma iloisena sekamelskana.

En ole päättänyt. Siksi kirjoitan nyt jostain, kun tuntuu siltä. Sekamelska it is, jos sille tielle lähdetään, ilman mitään päätöstä. Olkoon.

Meikkaus. Siitä on muodostunut minun salainen intohimoni. Tai no.. salainen, öö, jokseenkin kiinnostukseni herättänyt taiteen muoto. Joskin taide on aika hillitöntä liioittelua kun puhutaan minun meikkausjäljestäni. Mutta kutsutaan sitä silti siksi.

Vaikka meikaamisessa minua innostaa erityisesti silmämeikit värimahdollisuuksien vuoksi, voisin sanoa olevani tällä hetkellä ensisijaisesti meikkipohjafriikki. Miksi? Koska sitä täydellistä on niin vaikea löytää. En edes tiedä, mitkä ovat minun kriteerini täydelliselle. Toisaalta on ihan parasta ja aivan huippua levittää mineraalimeikkiä kabukilla, toisaalta ehkä juuri nestemäisessä pohjassa on sitä jotakin.

Sävyvalinta on haastavinta. Minusta alkaa tuntua, että minulla on harvinaisen vaikea iho. Siis väriltään. Harvinaisen vaikean värinen iho. Tosin todennäköisempää on, että minulla on harvinaisen vaikea pää. Miksi ihan kohtuudella oman ihon sävyyn sulautuva meikkipohja ei riitä? Miksi sen pitäisi olla tismalleen saman sävyinen kuin oma ihoni? Paitsi että sekään ei riitä, koska kaula on ärsyttävästi tummempi kuin kasvot ja haluaisin löytää meikkivoiteen, joka sulautuisi täysin kasvojen ihon sävyyn samalla kun se tekisi kasvoista saman sävyiset kuin kaulastani. Helppoa.

Tarvitsisin siis itse asiassa taikavoiteen.

2014-10-07_11.30.17_1.jpg

Kuvassa Zuiin meikkivoidesävyt: Beige fair, Beige light, Natural fair, Olive Light ja Porcelain.

Taikavoidetta ei ole saatavilla. Olen käyttänyt pitkälti Lily Lolon mineraalimeikkipuuteria sävyssä Warm Peach. (Luulin pitkään, että se oli Warm Beach. Mielikuva oli kieltämättä paljon parempi. Tunnelmallisempi.) Ihoni on jokseenkin keltaiseen taittava ja melko vaalea. Ja Lily Lolo on ollut varsin mainio meikkipohja. Olen ollut sen löydettyäni äärimmäisen innoissani siitä, että vihdoinkin meikkipohjan sävy on lähes täydellinen. Paitsi liian vaalea kaulaan nähden. Blääh.

Nyt sitten alkoi tuntua, että itse asiassa nestemäinen meikkivoide olisi aika kiva. Ihoni on kuivahko, ehkä nestemäinen olisi parempi – siis siitäkin huolimatta, että itse asiassa Lily Lolo ei ole kuivattanut ihoani eikä tuonut kuivia kohtia pahemmin esiin. Mutta muuten vain. Ehkä minua muuten vain kiehoi Zuii…

Minulla on ollut Zuiilta nestemäinen meikkivoide itse asiassa jo aiemmin, mutta jostain syystä en ensinnäkään osannut levittää sitä kunnolla, (sain siveltimellä aikaan vain sottaista jälkeä), ja toisekseen sävy tuntui väärältä. Omistin sävyn Olive Light mutta naamani tuli sillä aivan valkoiseksi.

En enää halunnut tilata uutta meikkivoidetta summamutikasta, ja koska kotikaupungista ei löydy Zuiita, kysyin merkin maahantuojalta, olisiko heillä olemassa näytteitä, joita voisi saada kokeiltavaksi. Sain todella ystävällisen vastausviestin ja pian postilaatikkooni kolahti viisi sävyä testattavaksi.

Yksi mielenkiintoinen huomio sävyistä on, että melkeinpä ne kaikki sulautuivat ihooni ihan hyvin. Esimerkiksi sävy Natural Fair oli näytti omaan ihooni verrattuna tummalle levitettyäni sitä vain toiselle puolelle kasvoja, mutta näytti silti täysin luonnolliselta tehtyäni koko meikin sillä. Olive Lightkin oli edelleen ok, mutta naaman valkoiseksi muuttuminen häiritsi vieläkin. Beige Light taas tuntui vähän turhan punaiseen taittavalta, mutta ei näyttänyt mitenkään törkeältä sekään. Porcelain valikoitui kuitenkin parhaaksi. Yksi niitä harvoja sävyjä, joissa oli tarpeeksi keltaisuutta. Sävy saisi olla hitusen tummempi minun makuuni, vaikka se vain toiselle puolelle kasvoja levitettynä sulautuu kasvoihin täydellisesti. Tilasin joka tapauksessa tämän sävyn itselleni. Ilmeisesti ihonsävyni tai sitten makuni on harvinainen, sillä maahantuojan mukaan Porcelain sopii vain harvalle.

Jos vain ehdin, jaksan ja innostun, kirjoitan Zuiin meikkivoiteesta vielä erikseen enemmän. Sen peittävyydestä ja muista käyttökokemuksista voisi nimittäin kertoa jotain. Jos nyt jotain lyhyesti sanoisi, niin voide on aika kiva. Minun Porcelainini tuoksuu tosin vähän kummalle, ei samalla lailla ihanasti ruusulle kuin edellinen, jo pilalle mennyt, Olive Lightini. Peittävyyttä on minun makuuni sopivasti ja lopputulos on luonnollinen. Voide myös tuntuu hitusen hoitavalta, mutta olen toistaiseksi ehtinyt meikkailla sen verran epäsäännöllisesti, että en osaa sanoa mitään pitempiaikaisista vaikutuksista.

Vieläkään en ole täysin tyytyväinen meikkipohjavalikoimaani, mutta näillä mennään varsin iloisena eteenpäin. Jostain syystä meikkivoiteiden levitys on vain aivan ihanaa. Ja sen juuri täydellisen sävyn metsästys on kaikessa turhauttavuudessaan (ja turhuudessaan) myös omalla tavallaan hauskaa.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *