Kehosta, kaikella rakkaudella
Jo pitkään, (noin kolme päivää), olen haudutellut omaa blogia. Minullahan riittää asiaa. Vähän kaikesta, mikä on ongelma. Siksi aihepiirin rajausta täytyi hetki pohtia. Mutta loppujen lopuksi ei ole kovin vaikeaa sanoa, mistä erityisesti haluan kirjoittaa.
Haluan kirjoittaa kehosta. Omasta ja muiden. Kehosta yksilön omana, sosiaalisesta kehosta. Naisen kehosta, vähän miehenkin. Terveestä ja vähemmän terveestä kehosta.
Haluan kirjoittaa siitä, miten pukeutua. Miksi se on ongelmallista eettisessä, esteettisessä, mukavuudenhaluisessa ja taloudellisessa mielessä. Ja miksi se on helppoa. Tai miten se olisi helppoa. Haluan kertoa, mitä mieltä olen pukeutumisneuvoista.
Haluan kirjoittaa vaatteiden materiaaleista, siitä mitä voi tehdä itse, kokonaan tai osittain. Miten kirpputoreja voi hyödyntää tai voivatko kaikki niitä hyödyntää.
Haluan tämän blogin olevan jotain asiantuntijablogin ja henkilöblogin välimaastosta. Olen itsekeskeinen, kyllä, haluan kirjoittaa itsestäni. Mutta haluan kirjoittaa (naisen) vartalosta, siihen liittyen pukeutumisesta, syömisestä, liikkumisesta, olemisesta ja rakastamisesta. Ehkä vähän meikkaamisesta, vaikkei se olekaan vahvin osaamisalueeni. Itsensä hoidosta myös.
Minä itse olen ylipainoinen. Enkä ihan pienesti ylipainoinen, hyvin reilusti. Minä pidän kehostani, vaikkei se ole juuri sellainen kuin valitsisin, jos voisin muuttaa sen sormia napsauttamalla. Kehoani ovat rasittaneet lukuisat sairaudet, lapsuudesta asti, mikä on ehkä melko poikkeuksellista, mutta tuskin niin harvinaista kuin voisi toivoa. En ole normaali, jos normaalilla viitataan keskivertoon. Mutta olen normaali, sillä koen olevani aivan tavallinen. Vain paksumpi.
Olen lukenut vain jonkin verran ylipainoblogeja. Miksi? Koska muutamaa ihanaa poikkeusta lukuunottamatta melkein kaikki löytämäni tuntuvat keskittyvän vain laihduttamiseen ja itsensä ruoskimiseen. Siihen että ei pidä kehostaan tai että vain melkein pitää kehostaan. Tai että pitäisi siitä kyllä, sitten joskus. Minua ei kiinnosta lukea laihdutusahdistukseta. Minulla on ollut sitä joskus, ja silloin olin sentään nykyistä hoikempi. En toivo tuota ahdistusta kenellekään. Laihduuttaa saa, ennen kaikkea saa ja olisi hyväksi pyrkiä elämään terveellisesti. Mutta ei ahdistuksella. Ei itseään kiristämällä.
Olen yrittänyt löytää blogia, jossa kirjoitetaan (mahdollisesti ratkaisukeskeisesti) ylipainon, alipainon ja muun epästandardin kehon muodon aiheuttamista käytännön ongelmista. Vaatteiden istuvuudesta, liikuntalajien mahdollisuuksita ja mahdottomuuksista, syömisen problematiikasta, (enkä nyt tarkoita kaloreita vaan esimerkiksi eettisyyttä ja muita hankalia ruokarajoitteita). Yhteiskunnan suhtautumisesta. Siitä mikä kaikki vaikuttaa omaan kehonkuvaan.
Siinä blogissa kirjoitettaisiin, mistä löytyy vaatteita kenellekin. Mihin kannattaisi satsata. Mitä voi oppia tekemään itse. Annettaisiin ompelu- ja tuunausvinkkejä. Siinä pohdittaisiin mediassa nousevia ilmiöitä ja ajatuksia.
Koska en ole löytänyt sellaista blogia, aion kirjoittaa sitä itse. Kuten sanoin, minullahan riittää asiaa. En ehkä rajoitu täysin kehoon, en itsekään ole ihan mielettömän kehokeskeinen, mutta kyllähän se nyt vain on tärkeä osa kaikkien meidän identiteettiä. Ja kuinka korostuneessa asemassa keho nykypäivän maailmassa onkaan. Onko se huono asia? Ei ainakaan pelkästään. Mutta ikävä kyllä siihen liittyy paljon ilmiöitä, jotka ovat minusta huomattavan epätoivottavia.
Toivon että blogiani löytävät lukemaan kaikki, jotka ovat kiinnostuneita omasta vartalostaan ja vartaloista ylipäänsä. Kaikki, jotka haluaisivat rakastaa tai jo rakasvat vartaloaan. Kaikki, jotka haluavat jakaa ajatuksia ja vinkkejä. Ja pohtia yhdessä.
Kehosta, kaikella rakkaudella.