Onko naisen maha ällöttävämpi kuin miehen?

Okei, myönnän. Postauksen otsikko on provosoiva. Onko naisen maha ällöttävämpi kuin miehen? Ehkä ensimmäinen ajatuksenne on: Täh? Ei kai kukaan ole koskaan väittänyt mitään tuollaista?

Eikä olekaan. Ainakaan minun tietääkseni. Suoranaisesti. Mutta tämä ajatus nousi muutama päivä sitten hämmästyttävänä havaintona mieleeni ja järkytyin siitä, mitä minun oman pääni sisällä myllertää – ja miksi.

Ostin nimittäin uuden uimapuvun, itse asiassa tankinin. Olen jo pitkään miettinyt, miksi ihmeessä uimapukujen pitää olla niin pirun hankalia. Miksi valittavissa on vain pikku pikku bikinit tai sitten kiinteä ja yhtenäinen, hankala puettava, hankala riisuttava, (ainakin uimakopittomissa rantaolosuhteissa), perinteinen uimapuku? Miksi uikkarit ei voisi olla kaksiosaiset olematta bikinit?

Mutta nyt löytyi! En tiedä, onko näitä tankineja ollut jo pidempään ja minulta on vain mennyt ohi, vai ovatko ne jokseenkin uusi ilmiö. Tietääkö joku?

Joka tapauksessa satsasin itseeni ja tuleviin rantapäiviin ja hummasin rahani tankiiniin, jossa on kaarituelliset kupit, (plussaa tällaiselle +100 kg naiselle). Totesin sitten jollekulle muullekin, että on se kiva, kun tällaisiakin vihdoin löytyy, minua kun ei bikinit erityisesti imartele. Sain vastaukseksi, että niin, kiva juttu. Vastaus ei sisältänyt sen suurempaa arvolatausta, enemmänkin vain sanomani huomioimisen, mutta tajusin, että hetkonen, tässä siis yksissä tuumin todetaan, että minun mahani ei ole paljastelukelpoinen.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että tässäpä on nyt taas vaihteeksi kohta, jossa ulkonäön epätasa-arvoinen kohtelu tulee esiin. Että ehkä minun mahani ei suoranaisesti täytä nykypäivän seksikkyysstandardeja, mutta onko se nyt niin väärin, onko sitä silti pakko peittää? Saako muka vain hoikat ihmiset esiintyä vatsa paljaana?

Sitten aloin miettiä. Ei tällaista kirjoittamatonta sääntöä ole miesten kohdalla. Epäilemättä löytyy niitä itsestään epävarmoja miehiäkin, jotka kokevat olonsa epämukavaksi uimahousuissa, mutta ei kenenkään miehen kuitenkaan oleteta peittävän mahaansa julkisilla uimarannoilla tai uimahalleissa.

Oletetaanko sitten naisten? Onko joku joskus sanonut, että läskit naiset pukeutukoon peittävästi? (Itse asiassa on, monestikin, ei vain nuilla sanoin. Katsokaapa omenavartaloisten pukeutumisohjeita lehtien sivuilla. Niin.) Kysymyshän oli tässä tapauksessa vain siitä, mitä minä itse ajattelin. Minä, joka en kaikesta huolimatta enää nykyään häpeä vartaloani, ainakan kovin paljon. Minä, joka en usko pelkän ulkonäön tuijotteluun. Minä, joka uskon yksilön vapauteen pukeutumisen ja olemisen suhteen. Miten minun päästäni löytyi tuollainen ajatus?

Eivät ajatukset tyhjästä tule. Se, miten opimme itseämme ja muita katsomaan ei ole kiinni pelkästään omasta itsestämme, vaikka paljonhan ihminen voi halutessaan itse prosessoida. Mutta me elämme aina jossain kulttuurissa, ja jokaisessa kulttuurissa on aina omat sopivaisuusstandardinsa. Täällä ehkä nykyään kauhistellaan yksissätuumin kaikkia ylipainoisia, paheksutaan heidän elämäntapaansa ja valintojaan, vaikkei niistä mitään tiedettäisikään ja syyllistetään tietysti urakalla. Kaikki eivät sitä tee, mutta onhan tuo nyt vain laaja ilmiö. Mutta vaikka kaikki reilummin ylipainoiset ovat suurennuslasin alla, on siinä silti edelleen eroa, onko läski mies vai nainen.

Tottakai miehetkin hyötyvät tai kärsivät ulkonäöstään, ihan niin kuin naisetkin. Hoikat, lihaksikkaat, hyväkuntoiset miehet ovat varmasti naisten keskuudessa halutumpaa tavaraa kuin pyöreämmät ja mahakkaammat. Mutta lihavan miehen ulkonäkö ei ole samanlainen loukkaus muita kohtaan kuin lihavan naisen. Esimerkiksi joidenkin tutkimusten mukaan naisten ulkonäkö, ennen kaikkea siis hoikkuus/lihavuus, vaikuttaa heidän uralla etenemiseensä paljon voimakkaammin kuin miesten. (Harmi kun minulla ei ole heittää tähän lähdettä. Voitte suhtautua väitteeseen varauksetta tai varauksella, tai ottaa asiasta selvää, jos jää vaivaamaan.)

Mutta joka tapauksessa. Mistä johtuvat minun omat ajatukseni omasta mahastani? Pelkästään omista kummista aivokiemuroistani? Miksi minun pitää, ts. minä haluan, (täysin vapaaehtoisesti ilman mitään sosiaalista vaikutsta, joo), peittää mahani uimarannalla, kun lihavamman puoleiset miehet kulkevat uimahousuissa yhtä lailla kuin laihat tai lihaksikkaatkin?

Onko minun mahani siis ällöttävämpi?

 

PS. En aio olla radikaali ja ostaa bikineitä. Johtuivatpa tunteeni hyvistä tai huonoista syistä, pukeudun mieluummin vaatteisiin, joissa minun on mukava olla. Suosittelen sitä ratkaisua kaikille.