You don’t have try so hard

Tämä päivä alkoi kauniilla musiikkivideolla. Puolessavälin kappaletta kyyneleet kihosivat silmiini ja loppua kohden ne virtasivat vuolaasti. Vaikka olen herkkä liikuttumaan, liikutus harvemmin näkyy kyynelinä. Tällä kertaa sanoma ehkä onnistui vain kaivautumaan jonnekin niin syvälle.

//www.youtube.com/embed/GXoZLPSw8U8

En koe itse olevani kovin syvällä itseni muokkaamisen suossa, en tunne suuria paineita sen suhteen, minkälainen minun pitäisi muita miellyttääkseni olla. Itsetuntoni on melko hyvä, vaikka voisinkin omasta mielestäni olla monesta kohtaa nätimpi ja seksikkäämpi. Mutta kaipa nämä paineet vain ovat niin suuria, niin syvällä kulttuurissa ja yhteisessä ajattelussa, että en voi olla tunnistamatta sitä ulkoisille vaatimuksille herkkää tyttöä sisässäni. Sitä tyttöä, joka kaipaa kovasti saada kuulla I like you.

Kappaleen ja videon sanoma on kaunis. Mutta luulen sen voivan tarkoittaa myös sitä, että me saamme meikata ja laittaa itseämme, ilman että tarvitsee pelätä, teemmekö sen väärin tai laitammeko jotain liikaa. Koska yhtä lailla kuin meikitön nainen on aina kaunis, myös itseään omalla tavallaan koristanut nainen on upea.

Kauneus on sitä, että saa toteuttaa itseään ja yhtä lailla sitä, että voi unohtaa itsensä. Että voi keskittyä pyöräilemään rannalle tukka takussa, unihiekat vielä silmissä. Että voi maalata kyntensä ja meikata silmiin järjettömän paksut kajalit. Että voi ottaa tatuoinnin, jollaisen tosissaan haluaa. Jättää kantapäät hoitamatta. Taiteilla upeita kampauksia tai kasvattaa hiukset, joiden latvat ovat täynnä kaksihaaraisia.

Tärkeintä on, että voi käyttää omat voimavaransa siihen, mitä todella elämältä haluaa. On surullista, jos ne kaikki kuluvat siihen, että yrittää tehdä itsestään jotain, millä ei oikeastaan ole mitään merkitystä. Pitää yllä kuvaa, joka ei oikeastaan olisi se haavelistan ykkösasia.