Uusi kouluviikko on alkanut, nyt mennään jo keskiviikossa. Eilen meillä oli oppilaanohjausta, ja sen pitäisi luokanvalvojamme mukaan olla kiinnostava aine. No, kyllä siitä varmaan kiinnostavaa tulee sitten, kun päästään asiaan jaksojärjestelmän ja uskonnontuntien puimisesta. Meidän luokan opinto-ohjaaja on kai ihan kiva, mutta samalla tosi outo. Tunnin alussa hän piti kunnon saarnan siitä, että toisia ei saa syrjiä mielipiteiden perusteella. Tietenkin se on ihan totta, mutta hän kuulosti jotenkin vihaiselta, ihan kuin ”Olette juuri kaikki varastaneet monen miljoonan arvoisen autoni” tai jotain vastaavaa. Ainakaan hän ei ole samanlainen, kuin vanhemman serkkuni opinto-ohjaaja, joka aikoinaan kolmetoista vuotta sitten sanoi, että serkkuni ei kannata pyrkiä asianajajaksi, sinne kouluun on niin hankala päästä. No, serkkuni ei uskonut ja muutti Helsinkiin, pääsi kuin pääsikin lakia opiskelemaan ja on nyt asianajaja. Nuoremmalle serkulleni (nyt jo 22 vuotta) hän sanoi, että hänen ei kannata hakea mihinkään kouluun, sillä hänen arvosanansa eivät riitä. Serkku opiskelee nyt yliopistossa Vaasassa. Tai ei vielä, sillä lukukausi alkaa vasta ensi kuussa. Sitten vielä toisenlaisia kuulumisia. Olen tämän vuoden aikana innostunut Italiasta sen verran, että pakotin äitini ilmoittamaan minut kansalaisopiston italian kielen kurssille, joka alkaa ensi kuun alussa. Valmistaudun siis oletettavasti opiskeluun minua kymmeniä vuosia vanhempien kanssa, kuka ikäiseni muka oikeasti opiskelee kansalaisopiston italian kurssilla? No, nyt pitää lopettaa kirjoittaminen, olen kohta koululla. Kiitos kun eksyit lukemaan!
-Kaisamatilda

Ensimmäinen kouluviikko on nyt minun osaltani ohi, sillä sain eilen ensimmäisen koronarokotteen ja vasen käteni on sen verran kipeä, etten tänään perjantaina voi mennä kouluun. Viikko meni ihan hyvin, löysimme Kisun kanssa oikeat luokat ja olimme oikeaan aikaan syömässä. Luokkamme on ihan ok, tietysti olisi mukavampaa, jos luokkamme neljä muuta tyttöä puhuisivat minulle ja Kisulle enemmän. Olemme usein heidän kanssaan, mutta esimerkiksi ruokailussa kaksi heistä istui kanssamme sanomatta meille sanaakaan. Yritimme kyllä aloittaa keskustelua, mutta ei sitten. Onneksi Kuku on eri luokalla ja hän on saanut sieltä kavereita, jotka vaikuttavat ihan kivoilta. Kisu on kuitenkin sen verran ujo, että tuskin tulee pitkään aikaan sanomaan heille mitään. Toivottavasti saamme uusia kavereita ensi viikolla. Opettajistakin on muodostunut jonkinlainen käsitys. Fysiikan opettaja on tiukka, englannin opettaja on kiva, musiikin opettaja pitää meitä pikkulapsina ja historian opettaja kuulostaa häiritsevästi ZoneVD:ltä. Luokanvalvojamme on hauska, mutta jotenkin häiritsevä, sillä hän saattaa yhtäkkiä vain vakavoitua, kun on ensin nauranut jollekin hauskalle jutulle. No, katsotaan, mitä ensi viikolla tapahtuu. Kiitos kun eksyit lukemaan!
-Kaisamatilda