Kun meille lukuvuoden alussa sanottiin, että meidän on alettava miettimään, mitä tulevaisuudessa tahdomme tehdä, olin tietyllä tapaa vähän ihmeissäni. Ainakin minä ja moni kaverini ovet tietäneet haaveammattinsa ja-asuinpaikkansa jo monta vuotta. Minulla kaikki on ihan selkeää: parikymppisenä muutan Italiaan ja opiskelen siellä ja menen hotelliin töihin. Jos muutaman vuoden päästä tahdon vielä asua Italiassa, muutan maaseudulle ja alan kasvattamaan koiria. Jos haluan takaisin Suomeen, saan tädiltäni hänen ja miehensä talon, joka on vanha maalaistalo ja sitä ympäröi kahdeksan hehtaaria maata. Sitten kasvattaisin koiria Suomessa. Haaveideni takia alan ensi kuussa opiskelemaan italiaa kansalaisopistossa, koulussani sitä ei opeteta. Joo, tiedän, kuten moni muukin, innostuin Italiasta kunnolla euroviisuvoiton jälkeen, sitten tuli jalkapallo, jossa kannustin Italiaa. Kun Italian peli näytti hyvältä ja uskoin joukkueen pääsevän finaaliin, aloin tutkia maata lisää ja no, nyt olen tässä unelmoimassa Italiaan muutosta. Tämä postaus oli vähän sekainen, kirjoitin sen koulumatkalla. Kiitos kun eksyit lukemaan!
-Kaisamatilda

Eilen tiistaina minulla alkoi koulu. Jännitti vähän, ihan uusi luokka ja erilainen opiskelutyyli. Ensimmäisenä päivänä minä ja Kisu saimme kaksi kaveria, joita kutsun vaikkapa nimillä Ruusu ja Juuli. Ne kaksi eivät ole ihan hirveän hyviä kavereita ainakaan vielä, syövät eri pöydässä ruokalassa ja ovat välitunnilla yleensä eri porukassa tms. Kuitenkin monella tunnilla varsinkin Ruusun kanssa olen jutellut, tänään käsityötunnilla puhuimme oikeastaan aika paljon. Katsotaan, miten tilanne kehittyy tästä. Luokallamme on siis meidän neljän lisäksi myös kaksi muuta tyttöä, joita kutsun nyt nimillä Liisa ja Meri. He eivät ole ollenkaan kiinnostuneita minusta ja Kisusta, ainakaan he eivät puhu meille ikinä. He ovat kuitenkin Ruusun ja Juulin kavereita, joten niihin kahteen kannattaa tutustua, ettei tule mitään draamaa siitäkin kaveruudesta. Kiitos kun eksyit lukemaan!
-Kaisamatilda