Ladataan...
Lilou's Crush

Naiset ja raha on tämänhetken trendiaihe, jos ulos puskevaa kirjallisuutta ja uutisia aiheesta on uskominen. Ja mikäs siinä, erittäin hyvä aihehan tuo on, aivan kenelle tahansa -säästäminen, sijoittaminen ja ylipäätään oman talouden haltuunottaminen. 

Juuri tänään olin aamiaisella ystäväni kanssa, joka pohdiskelee sijoittamisen aloittamista, ja vinkkailin kirjavinkkejä ja FB-ryhmiä aiheen tiimoilta, ja mietin, että jospa aihe ei olisi vielä kaikille niin tuttu, että kannattaisi nämä pari vinkkiä 

Kaksi upouutta kirjaa aiheeseen vasta tutustumassa oleville:

  1. Kaikki Rahasta, Julia Thuren. Entinen kollegani ja nykyinen Lily-kollegani Julia kirjoitti juuri erittäin maanläheisen ja helppolukuisen kirjan, joka on oikea aloittelijan "mitä miksi milloin" -teos. Siinä käsitellään rahaa, sen tekemistä, säästämistä, sijoitusmuotoja ynnä muuta niin Juliamaisen selkeällä tavalla, että kirjan suorastaan laukkaa läpi. 
  2. Rikastamo, Elämäsi fiksuimmat rahapäätökset, Unna Lehtipuu ja Terhi Majasalmi. Varallisuusvalmennuksesta bisneksen tehneiden ladyjen uusin opas -myös tämä on hyvin helppoa luettavaa

Facebook-ryhmät, joihin kannattaa liittyä:

  1. Vauras nainen. Tänne kannattaa liittyä, jos ei haittaa, että keskustelu velloo todella laidasta laitaan, ja ryhmän päätarkoitus on tietysti tuoda valmennettavia ylläpitäjille tiedonjaon lisäksi.
  2. Sijoituskerho -tänne kannattaa liittyä, kun perustiedot on jo hanskassa.

Oma sijoitustilannekatsaukseni:

 Siinä missä sijoittamisesta ja rahastoista puhutaan nyt paljon turvallisen mutta inflaation riepoman pankkitilisäästämisen kustannuksella, kaikki ei ole silkkaa auvoa, tietenkään, ja koskaan, koskaan ei pidä sijoittaa enempää kuin on valmis menettämään. Omakohtainen tilanteeni on hirtehisen hyvä esimerkki: olen itse sijoittanut joitain vuosia, ja tällä hetkellä omat sijoitukseni näyttävät yhtä peliyhtiön osaketta lukuunottamatta kirkuvan punaiselta, luisussa on kaikki. Niin rahastot, ETF:t kuin osakkeet, ne varovaiset ja vähän hurjapäisemmät. - Siis aivan toisin kuin vaikkapa Julialla, joka kertoo kirjassaan (kappaleessa Riski ja tuotto) kaikkien sijoitustensa nousseen koko sijoitusaikansa, joka on huomattavasti omaani pidempi. Mutta se kuuluu pelin henkeen, sijoittamisessa harva meistä maallikoista osaa tehdä pikavoittoja, vaan tähtäin kannattaa pitää kaukana horistontissa, mieluiten kymmenien kuin kymmenenkään vuoden päässä, ja haukata tyynesti lisää happea tällaisissa pohjakosketuksissa ja puntaroida tarkasti, pitääkö omistuksistaan kiinni vaikka arvo onkin vähentynyt.

 

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Tässä kuvassa Biosculpture-kynsien laiton jälkeen

Nyt kun vietän tätä ihanaa, väliaikaista vapaaherrattaren elämää, olen ehtinyt uhrata pitkästä aikaa ajatuksia myös ulkonäköön ja sen sellaiseen hyvänmielen humpuukiin. Kävinpä siis kaksi viikkoa sitten hetken mielijohteesta laitattamassa geelikynnet jatkeilla omien nysieni siistimiseksi. 

Valitettavasti lopputulos ei ollut mielestäni siisti eikä mieluisa muutenkaan -ristinkin kynnet nopeasti majavanhampaiksi. Ne olivat omaan makuuni aivan liian massiiviset, sojottivat aivan ihmeellisesti eri suuntiin ja olivat todella paksut. Jo viikon niitä katseltuani halusin niistä eroon. Instastoryssä sainkin vinon pinon hyviä paikkavinkkejä, joissa kynnet kannattaisi laittaa. Ehdin itsekin ottaa asiasta selvää (olisi toki pitänyt tehdä tämä aikaisemmin, mutta sitä mitä ei tiedä, ei voi tietää!) ja omien tutkimusteni sekä tyylitaituriystävieni Roosan ja Jennin suosituksesta päädyin Biosculptureen.

Tässä kuvassa majavanhampaat -kuvassa näyttävät jopa paremmalta kuin livetilanteessa...

Erot sekä laittamisessa, materiaalissa että poistamisessa ovat huomattavat. Minulle täällä Krunikassa (tällä kertaa ei harmi kyllä kannattanut suosia oman kylän palveluita...) laitetuissa geelikynsissä oli akryylitipit, jotka liimattiin kynteen -luulin, että geelikynnessä tällaista ei koskaan laitettaisi... Tätä ennen kynttä oli hiukan karhennettu sähköviilalla. Sen jälkeen kynnen päälle siveltiin geeliainetta, ja oman kynnen ja tipin rajaa hiottiin taas. Tuntemukset sekä "geeliuunissa" että hiontavaiheessa olivat ikäviä: inhottavaa poltetta kynnessä, kipua jopa. Muutama ystäväni oli saman kokenut, ja laittajan mukaan se oli ihan tyypillistä. No, itse olen sitä koulukuntaa, että kauneuden eteen ei tule kärsiä...

Suurin yllätys tuli siinä vaiheessa, kun halusin geelit pois. Näitä ei voitu poistaa välineistön puuttuessa Biosculpturehoitolassa, sillä ne BS:t saa poistettua poistoaineella, joten menin pelkkään poistoon hyväksi kehuttuun Blue Lagooniin. Siellä kynnestä hiottiin tuo geeli pois. Muutamien kynsien osalta teki tosi ikävää, vaikka poiston tehnyt taitava neitokainen vaihtoi hellimpään mahdolliseen hiontalaitteen kärkeen. Kuulemma se johtui tipin liiman tuomasta extrakitkasta. Kunpa tämänkin olisin pönttöpää ottanut selville! Itse poisto tehtiin todella ammattimaisesti, ja vaikka laittovaiheessa muutamaa kynttä oli kohdeltu liian kovin, olivat kynnet onneksi vielä hyvässä kunnossa, napakat ja joustavat. 

Samana päivänä siirryin ihanan Mariannen huomaan Bio Sculpture Hoitolaan Helsingin Lönnrotinkadulle, joka onneksi oli niin fiksu, että oli hiffannut ennen tuloani minua neuvoa noiden poistojen kanssa. Ja kyllä kannatti. Aivan alusta saakka totesin, että tällaiset kynnet ja laittotapa olivat olleet mielessäni, kun geelejä ekan kerran ajattelin. Ei sähkölaitteita, ei kovakouraista hiomista, vaan hellät otteet ja tällaiselle noviisille kärsivällisesti selitettynä jokainen vaihe -ja moneen kertaan tarkistetus, että vaikuttaa just mieleiseltä tyyli.

Biosculpture-kynsien erikoisuus on se, että ne tukevat kynnen kasvua, eivätkä missään työstövaiheessa vahingoita kynttä. Pidennykset tehdään ilman tuota liimaa, joko vain geelin tai silkin ja geelin avulla. Näitä ei ole myöskään testattu eläinkokeilla (kuten ei mitään kosmetiikkaa pitäisi olla) ja sopivatpa ne myös vegaaneille. Kaikenpäälle tämä on maailman ainoa kliinisesti testattu kynsisarja.

Otin nämä geelikynnet aivan minimaalisilla pidennyksillä, ja Biosculpturessa se tehtiin minulle juuri silkkikankaan avulla. Jo ilman värilakkoja tai hiontoja ne näyttivät äimistyttävän luonnollisilta! Hämmästelin tätä koko laiton ajan. Marianne ymmärsi hyvin myös toiveeni vain aavistuksen omiani pidemmistä kynsistä, ja pituus oli juuri sellainen kuin toivoin. Homma viimeisteltiin ranskalaisen manikyyrin tapaan tehdyllä geelauksella. Olen niin tyytyväinen, että en vielä koskaan! Kynnet tuntuvat aivan omilta, en ole kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Ei paksuja geelipullukoita vaan nätit ja näppärät, joustavat kynnet, joilla tämä postauksen naputtelu ja kännyn käyttö onnistuu ihan toiseen malliin, eri lailla kuin edellisillä majavanhampailla. 

Nyt taidan olla kyllä kerrasta koukussa. Olen jo kotimatkalla guuglannut kivoja malleja jo seuraaville kerroille -ehkä jo ensi kerralla pidennysosa jätetään pois, ja siitä eteenpäin puksuttelen siisteillä, näteillä, hauskoilla tai cooleilla geelauksilla! 

 

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Sisältää mainoslinkkejä.

Olisikohan siellä ruudun toisella puolella hyviä ajatuksia itsenäisyyspäivän nelosten tansseihin, jotka täällä Helsingissä ovat iso juttu nelosten vuosiluokalle. Esikoisellani on tämä merkittävä päivä siis aivan nurkan takana, ja olemme kohdanneet tähän mennessä suurimman pukeutumishaasteen koko kymmenvuotisen elämänsä aikana. Normaalisti häntä on erittäin helppo vaatettaa varman oman arkityylinsä vuoksi. Vaan nämä juhlat...

Ensimmäinen kaveri kertoi jo elokuussa tilanneensa äidin kanssa ulkomailta mielettömän tanssiaismekon, muutkin alkavat olla hepeniensä kanssa valmiina. Unisex-vaatteisiin tai vielä mieluummin poikien puolelta hankittuihin vaatteisiin pukeutuva tyylinsä tarkasti tunteva nuori nainen tuskailee nyt vaatteiden kanssa ensimmäistä kertaa, ja alkaa äitikin jo vähän väsyä aiheeseen ja epäkelpoihin ehdotuksiinsa. 

Lapsi ei nimittäin missään nimessä, siis ehdottomasti ei koskaan, suostu pukeutumaan mekkoon -tai ainakaan tyttömäiseen mekkoon. Eikä sen puoleen juhlavista housuistakaan ole löytynyt mieluista. Kuitenkin poikien pukukaan asustettuna ei ajatuksena miellytä, eikä erittäin hoikalle tytölle poikien puolelta etenkään housut ole sopineetkaan. Fiksuna tyttönä hän ei halua ns. kertakäyttövaatetta, jollaiseksi vastentahtoisesti päälle puettu mekko eittämättä joutuisi, ja äiti on täsmälleen samaa mieltä. 

Olisiko jollakulla kokemusta siis juhlavan tyttöjen housupuvun tai haalarin, joka on juhlava, vaan ei missään nimessä rimpsuja, kimalletta tai rusettia, ja käytettävissä myös juhlien jälkeen, löytämisestä, koossa 152 cm. Mistä edes voisi etsiskellä!? Kenkien suhteen ei onneksi ihan samaa ongelmaa tule, sillä kunhan juhlavaate löytyy, saa uposen uudet tennarit toimittaa juhlakenkien virkaa.

 

//EDIT. tässä tuskailun lomassa saatoin ehkä löytää kelpo ratkaisun... Kuvan Petit by Sophie Schnoor -haalari joka tytöllä on tuolla alimmaisena, saattaisi kenties kelvata, eikä ole ihan kauhean kalliskaan! Odotan kiinnostuneena vastaanottoa, kun lapsi saapuu koirapuistosta. Muutenkin tyttö näytti löytävän Booztilta jotain melkein-hyviä-vaihtoehtoja... Onneksi on mid season sale.

 

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

En ole hetkeen kertoillut työuutisia, sillä minulla sellaisia kuulumisia jotka vaativat asioiden läpikäymistä virallisen marssijärjestyksen mukaan ennenkuin voin jakaa niitä kanssanne. Mutta nyt on kiva viimein kertoa puolikkaat uutiset täällä tärkeässä kotipesässä.

Ehkä muistatte, että vuosi sitten minua pyydettiin hiukan yllättäen pitkäikäisen, keskisuuren mainostoimiston toimitusjohtajaksi. Melko tovin aprikoituani suostuin lopulta hallituksen taivutteluihin. Tunsin suurimman osan väestä, ja arvostin erittäin paljon talon osaamista ja inhimillistä työskentelyilmapiiriä. Työtä oli paljon, enemmän kuin olisin arvannutkaan, mutta tartuin siihen suurella innolla. Muutosjohtamista, sitä vuosi on ollut, sen kaikissa mahdollisissa muodoissa. Ja voi miten valtavan paljon saimmekaan yhdessä aikaiseksi. Olen todella ylpeä.

Tänä syksynä saattelin konttorimme uuteen toimitilaan. Toimisto oli sijainnut parikymmentä vuotta samoilla sijoillaan, ja parinkymmenen vuoden sedimentit, hyvässä ja heikommassa, olivat jättäneet jälkensä sen seiniin. Muutolla oli siis suuri symbolinen merkitys uudesta ajasta, uusista ihmisistä ja uudesta tekemisen mallista. Ihana paikka, hyvä feng shui ja buugi.

Itse tein kuitenkin syksyn kuluessa suuren henkilökohtaisen päätöksen jättää toimitusjohtajan tehtävät yrityksessä. Ne muutokset, jotka toivoin saavani aikaan, oli saatu tehtyä ajattelemaani lyhyemmässä ajassa, kiitos sinnikkään työn ja kanssapuurtajien. Työmäärällisesti ja stressillisesti napakan vuoden jälkeen kaipasin energiaa ja läsnäoloa säästyvän enemmän myös perheelleni, joten lopulta päätös irtaantua tuntui vain luontevalta, näin muutamia asioita mainitakseni.

Kun tiedotustilaisuudessa pari viikkoa sitten kerroin koko porukalleni poisjäämisestäni, olo oli erittäin haikea, olinhan oppinut tuntemaan koko jengini, ja pidin jokaisesta valtavan paljon, mutta ei vaikea -päätös oli yksinkertaisesti oikea.  Jätin yrityksen vetovastuun luotettavan joukon käsiin ennen uuden toimitusjohtajan palkkaamista. Hallituksen puheenjohtajan kiittäessä, että toimitusjohtajakaudellani yrityksen asiat olivat menneet juuri oikeaan suuntaan ja vauhdilla, nielaisin ainakin sata pulleaa kyyneltä, ja talletin sanat tosi syvälle talteen.

Eli tällainen pieni uratarina, jonka halusin kanssanne jakaa, turhan useita "eteenpäin vaikka pää veressä" -tyyppisiä tarinoita kuultuani. On mielestäni olennaista, että työn ja uralla etenemisen lomassa pysyy aitona itselleen ja omille arvoilleen, ja puntaroi elämää, myös työelämää, niiden vinkkelistä. Miten paljon aikaa haluan viettää perheen ja harrasteiden parissa, mistä olen valmis luopumaan työn vuoksi? Millaiset haasteet on mahdollista kovalla työllä taittaa voitoksi, ja mitkä ovat sellaisia, joihin itse ei kertakaikkiaanvoi vaikuttaa. Millaisia määriä energiaa työ vaatii, ja mitä se antaa takaisin? Näitä pohtimalla ja valintoja niiden mukaan tekemällä on mahdollista rakentaa tasapainoinen, hyvä, kiinnostava (työ) elämä.

Ehkä jotakuta kiinnostaa, mitä seuraavaksi?  Juuri nyt vietän muutaman viikon lomaa, ennen niitä kliseisiä "uusia tuulia". Kerron niin kovin mielelläni kutkuttavista jutuista hiukan tuonnempana, kun töiden aloitus on ajankohtainen! Nyt on kuitenkin vuorossa lekottelu, lasten paijaaminen, lomailu ja ennenkaikkea lepo!

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Kaupallinen yhteistyö Storytel

Kerroin elokuun alussa Storytelistä, eli sähköisestä kirjapalvelusta verkossa täällä. Tiivistettynä, Storytellin kautta voi lukea ja kuunnella kirjoja mobiililla, tabletilla ja erityisellä Storytel Readerilla neljällä kielellä. Kirjat voi myös tallentaa offline-tilassa ilman verkkoyhteyttä käytettäviksi, eli wifin perään ei tarvitse kauempanakaan haikailla.

Itse olen niin koukussa äänikirjoihin, että jo sen vuoksi vien meidän hauvaa lenkeille vähintäänkin oman osani -alkuvaiheessa lenkkiä pentu vaatii vielä aikamoisen koulutussana-arsenaalin, mutta loppupäässä kulku muistuu mieleen jo niin mallikkaasti, että voi kuulokkeet nostaa korville. Tuo kuva on muuten elokuun lenkkihommista, ai että -onneksi ensi viikolle luvattiin jotain ihmeellistä lämpöaaltoa, vaikka tuskin sentään paljain säärin ja käsivarsin lenkkejä enää taitetaankaan...

Itselleni uusi juttu oli, että Storytelistä löytyy monen kustantajan kirjavalikoiman lisäksi myös vain Storyteliä varten tehtyja Storytel Originals -kirjoja -Eli aivan kuin Netflix Originals, noin ajatuksellisesti. Nämä teokset ovat saatavilla ainoastaan Storytelin tilaajille.

Suomenkielisiä Originalseja oli laskujeni mukaan nyt 34 kpl, ja taisivat kaikki olla (yllätyksekseni!) äänikirjoja. Minulla on paraikaa kaksi kesken: Tiina Raevaaran Silloinkin satoi kaatamalla, joka kertoo yhdessä asuviista vanhoista sisaruksista, joista toinen paljastuu murhaajaksi. Hulvaton tragikomedia, joka löytyy kuitenkin "psykologiset trillerit" -otsakkeen alta. Toinen ratikkamatkojen Storytel Original on samoin kevyt ja helposti kuunneltava huumoripläjäys, Roope Lipastin Kaatopaikkakeisari. Tarina kertoo kaatopaikan työyhteisöstä -ja mitä myllerryksiä syntyy, kun äijien joukkoon tulee Nainen. ja Kissa. Olen tämän kanssa vielä aika alkumetreillä, mutta huomisen hammaslääkäriratikoinnin Ruskeasuolle Dent-Tilkkaan jälkeen jo ihan inessa tuossa skenessä.

Juuri edellistä postausta kirjoittaessani hain postista uunituoreen Storytel readerin. Itselläni ei ole ollut aiemmin ollut kokemusta varsinaisista lukulaitteista, koska meillä on kotona ollut iPad niiden ilmestymisestä lähtien, ja kirjojen lukemiseta ajatellen sen tuolloin taisin pääasiassa hankkiakin.

Reader on erityisen hyvä silloin, jos ei satu omistamaan esimerkiksi padia tai tällaista jättilapiokännykkää kuin minulla on. Sinne saa erittäin kevyeen laitteeseen ladattua lukemattoman määrän niitä lukemattomia kirjoja -ja kohta myös kuuntelemattomia. Äänikirjat eivät vielä ole kuunneltavissa Readerilla, mutta pikapuoliin tämäkin on mahdollista. Käyttöliittymä on supersimppeli, ja käyttöön löytyy koneelta selkeät ohjeet, eli sopii vähemmän laitteita käyttäneellekin. Hinta laitteella oli 99€, ja se toimii nimenomaan Storytelin kanssa, eli eräänlainen Storytel Original sekin. 

Storytelin readerista lukeminen poikkeaa esimerkiksi iPadin lukukokemuksesta siinä, että sen tuntuma on lähellä paperikirjaa. Näytön pinta on karhea, paperimainen ja heijastamaton -ja mustavalkoinen, kuten suurin osa kirjoistakin. Meillä sille on löytynyt omat käyttöäaikansa muiden päätelaitteiden rinnalla erityisesti junamatkoilla, kun olen halunnut säästellä kännykän akkua, tai olen antanut kännykän juniorille Lasten Areenaa varten, ja isompi haluaa lukea jotakin. 

Tämä lapsukainen tykkää kovasti muutenkin lukea readerista, kun haluaa lukea montaa kirjaa yhtäaikaa, ja niitä ei viitsi kanniskella vaikkapa mökkireissuille. Nyt juuri katsastikin, millaisia nuorten kirjoja oli ilmestynyt, tulee vähän vaihtelua Viisikoille, joiden lumoissa on ollut kesälomalta saakka.

Ja se koodi!

Jos et vielä ehtinyt käyttää ilmaiskoodia, niin nappaapa se talteen näin: mene osoitteeseen storytel.fi/lilouscrush klikkaamalla tuosta tai kirjoittamalla hakupalkkiin, ja rekisteröidy käyttäjäksi: saat kokonaiseksi kuukaudeksi palvelun käyttöösi, normaali ilmainen käyttöjakso on kahden viikon mittainen. 

Summattuna, en voisi enempää hehkuttaa näitä uusia mahdollisuuksia lukea kirjoja! Lepohetki lukien nollaa päätä jotenkin aivan toisella tapaa kuin kännykän uutisvirran selailu. Ja ystäväni, täältä Lilyn toimituksesta työskennellessään monelle tuttu Kati sen juuri eilen hienosti laittoi jotakuinkin näin: "jokainen luettu kirja muuttaa ihmistä jollain tavalla: avartaa maailmaa tai herättää ajatuksia". Ja ei voisi oikeammassa Kati olla.

Ladataan...

Pages