Ladataan...
Lilou's Crush

Kaupallinen yhteistyö Oslo Skin Lab

Tässä sitä ollaan, ihan tarkalleen 40,5 vuotta. Ja tosihan se on, että vaikka sisikunta tuntuu nuorelta, tai ehkä ennemminkin iättömältä, on pintapuolessa erilaisia iän tuomia juttuja. Eipä ne haittaa, kertoo eletystä elämästä, mutta en niistä nyt sen suurempaa iloakaan irti revi. 

Sain testattavakseni Oslo Skin Labin Anti Wrinkle Collagenia kahden kuukauden ajalle, joista olin kuullut paljon hyvää niitä kokeilleilta -kiinnostuin testaamaan, kuinka onnistuisin kohentamaan ihon kollageenivarastoja näin simppelillä ja "non invasiivisella" menetelmällä. Kollageenin tuotanto alkaa nimittäin vähentyä ihossa iän myötä, noin kolmesta kympistä ylöspäin mennään alaspäin (ja täällä ollaan siis jo hyvässä liu'ussa...) -se on tärkein yksittäinen ihon kimmoisuuden säilyttävä tekijä. Iän viemän kollageenin lisäksi ryppyjen syntyyn vaikuttaa toki moni muukin asia: kaikkien tuntema aurinko ja tupakka, sekä saasteet ja ruokavalio.

Opin tässä testin aikana kaikenlaista, että mikä tahansa kollageeni ei auta ryppyasioissa: sen on oltava juuri tietynlaista. Tämä nimenomaan ihon hyvinvointia varten kehitetty kollageenituote on jauheen muodossa, ja nautitaan mihin tahansa ruokaan tai juomaan sekoitettuna. Itse join sen ihan simppelisti kylmän veden kanssa: jauhe lasiin, kylmä vesi päälle, kevyt sekoitus että jauhe liukenee veteen ja sitten vain kurkusta alas.  Juoma ei siis maistu millekään, eikä tunnu suussa millekään, kun se on liuennut. Ja tosiaan, vaikka iltapuuroon sekoitettuna tai mehussa tai smoothiessa sen voi nauttia yhtä lailla.

Minulle tarjottiin mahdollisuutta käydä mittauttamassa iho ennen ja jälkeen tämän "kuurini", mutta valitettavasti syksyni on ollut niin täynnä hurlumheitä, että en mitenkään saanut käyntejä sovitettua työ- ja perhe-elämän karuselliin. Mielenkiintoista se toden totta olisi ollut, vaikka hiukan olisi jännittänytkin kuulla, mitä hoppu ja hässäkkä ja tuolloin todella vähäuniset yöt ovatkaan tehneet iholle...

Itse en tuijota peiliin kovinkaan tarkasti, mutta nyt testin ollessa ihan loppuvaiheessa, olen tarkastellut terävällä silmällä. Otin ennen-kuvat juuri ennen kuurin aloittamista ja nyt kuurin päätyttyä jälkeen -harmi, että valaistusolosuhteet ovat radikaalisti muuttuneet tässä parissa kuukaudessa, eli täysin vertailukelpoista otosta ei saanut napattua sitten millään ilveellä tai ilmeellä, mutta lähikuvat kuitenkin kertoo tilanteesta. Huomasin silmänympärysrypyissä madaltumista: sekä silmien alla että silmäkulmissa, tiiraapa vaikka kuvia! Kaksi ylempää kuvaa valkoisella paidalla siis se klassinen "ennen" -tilanne, ja nämä jälkimmäiset "jälkeen".  Erityisen hyvin "vanhat rypyt" näkyvät tuossa puolen nassun kuvassa jota voi verrata näihin kahteen alimmaiseen.

Kuulin jostain, että kollageeni saattaisi auttaa myös nivelvaivoihin. Sen väitteen alkuperää en valitettavasti muista, mutta tämä pulpahti mielen pinnalle, kun huomasin, että synnynnäinen leukanivelvaivani on ollut harvinaisen siedettävä tovin aikaa, vaikka vähän edelleen vaivaileekin. Saattaa johtua tästä, säännöllisesti ainakin olen kollageenini nauttinut. Kiinnostavaa!

Jos haluat kokeilla Oslo Skin Labin kollageenia, nyt on hyvä tilaisuus, sillä  sen voi tilata tästä klikkaamalla puoleen hintaan, 17,85/kk. Tilauksessa ei ole sitoutumis- eikä irtisanomisaikaa, ja 14 päivän palautusoikeus. Sivuilta löytyy myös enemmän tietoa tuotteesta.

 

PS. Huomio vegaanilukijat: kollageenijauhe on eläinperäinen tuote, se syntyy karjatalouden sivutuotteena. 

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Nyt on hyvät neuvot kalliit. Aivan kuten odotettavissa on ollutkin, vuosi sitten aloitettu ja siitä eteenpäin tehty vaalennus ei ole hellinyt tukkaparkaani. Luonnonkihara kun on jo valmiiksi herkkis, eikä pidä kuumista työkaluista, tiheästä pesusta, harjaamisesta ynnä muusta. Tai oikeastaan, se ei pidä yhtään mistään. Saati sitten vaalennuksesta, Smartbondilla/Olaplexillä tai ilman.

Kuten yläkuvasta näkyy, reuhka on tässä parin vuoden sisällä lyhenynyt puoleen. Se tuntuu hyvältä. Mutta nyt en haluaisi enää puolia poikkaista, sillä pitkä polkka tuntuu kivalta ja toimivalta. Vaan tukkapa on toista mieltä. Alakuvassa hattaraisuus jo näkyy aika selvästi, tukka kun on siinä luonnontilassa eikä siloitettu ja suoristettu. Tilanne tällä hetkellä on reilun kymmenen senttiä lyhempi ja ainakin viisi kertaa katkeilleempi...

Mitä olen tehnyt:

  • Olen vaihtanut pitkän markettishampookauden jälkeen taas takaisin Alternan hyviksi havaittuihin ja shaaaakelin kalliisiin Caviar-tuotteisiin.
  • Pesen tukan pää alaspäin. Huuhtelen viimeiseksi viileällä.
  • En käytä alkoholia sisältäviä muotoilutuotteita kuin aniharvoin
  • Olen pidentänyt pesuväliä -tosin käytän sitten kuivattavaa kuivashampoota
  • Joka ikisen pesun jälkeen laitan jätettävää hoitoainetta (rakennepaikkaava) sekä suihkutan erittäin hyvin selvittävää, kosteuttavaa suihketta, jotta tukkaa ei tarvitse raastaa auki.
  • Saunan lauteilla istun hoitoaineet ja elegantti saunahattu päässä
  • Vaihdoin pois tangle teezereistä hellempään jo pitkän aikaa sitten.
  • Syön säännöllisesti "tukkavitamiinia"
  • en käytä metallilla vahvistettuja tukkalenkkejä ja pyrin vaihtelemaan ponkkarin paikkaa (heikko suoritus...)
  • En föönaa usein, max kerran viikossa, enkä silloinkaan läpimärästä saakka (tästä nyt saanut ristiriitaista tietoa, kuulemma hiukset nimenomaan KANNATTAISI föönata!)
  • Käytän aina kuumasuojaa rautojen ja föönin kanssa. En käytä föönissä kuuminta asetusta.

​Mutta niin vain katkeilee, kovimmille joutuva päällimmäinen kerros on aikamoista harsoa, alimmaiset kelpo kunnossa. Apua! Vinkkejä! Hyviä hoitotuotteita? Tuota vaalennettua osaa ei luonnollisesti enää vaalenneta, eli ensisijaisesti siis hellivät hoitotuotteet kiinnostaa. 

 

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Ystäväni Leena, josta olen kertonut täällä paljon enemmänkin, tuo maahan kaikenlaisia ihania kosmetiikkajuttuja. Kuten esimerkiksi itselleni ihan uutta tuttavuutta Yopea. Sain tällaisen suloisen hiirisaippuan häneltä kun viimeksi nähtiin (tuote siis pr-näyte). Sen lisäksi että se on tolkuttoman söpö, se on myös hellä isoille ja pienille tassuille, joita pestään ja kuurataan tietysti aivan yhtenään.

Yope (saa ainakin Sokoksesta) on muutenkin kiva tuttavuus: kaikki tuotteet (olen itse tutustunut vasta saippuoihin ja suihkugeeleihin) ovat Ecolabel-sertifioituja ja niissä on aivan uskomattoman ihanat tuoksut! Tuokin hiirulainen tuoksuu ihanan raikkaalle mutta hunajaiselle. Ei parabeeneja, eikä mitään eläinperäistä. Sopii minusta vaikkapa pieneksi tuliaiseksi tai pikkujoululahjaksi kivasti!

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Kaupallinen yhteistyö Saarioinen

Meidän perhe viettää joulunpyhiä tänäkin vuonna valtavan isolla joukolla mummulassa. Siinä, missä alan vuosi vuodelta tottua ja jopa nauttia näistä kovaäänisistä joulunvietoista verrattuna lapsuuteni seesteisiin, rauhallisiin joulupyhiin, haluan pienen osan joulua pitää omannäköisenä. Meillä ote on karsia ylimääräinen ja keskittyä olennaiseen -ei ruokia, joita ei tulisi syötyä, vaan silkkoja koko perheen herkkuja, omalla tyylillä. Pari laatikkoa on ylitse muiden, riisipuuro ja rosolli, ja graavilohi. Siinäpä ne. Ja kaikenpäälle mahdollisimman valmiina pöytään, sillä omaan jouluun kuuluu ennenkaikkea yhdessäolo, ei hellan ääressä hikoilu yhtään sen enempää kuin on mukavaa.

Jouluruoista meillä tykkää koko perhe, ja syödään niitä mieluusti ainakin kerran-pari ennen varsinaista jouluateriaa. Tänä vuonna sain edellisvuoden tapaan kutsun Saarioiselta tuunata tuttuja jouluruokia, joten tässäpä meidän "pikkujoulupöydän" antimia: kaksi makoisaa laatikkoleikkiä sekä jälkkäriherkku.

Porkkanalaatikko on laatikoista oma ja lasten suosikki. Siihen kuuluu mielestäni olennaisesti myös manteli, ja tänä vuonna halusin tuoda mukaan porkkanan hyvän makukaverin, appelsiinin, tuomaan mukanaan raikkautta ja keveyttä makuun. Se sattui ilahduttamaan erityisesti perheen pienintä, joka kunnostautui kokkailussa syömällä ensiksi ruokaa varten valmistellun yksilön.

***

Appelsiini-porkkanalaatikko

Tarvitset:

700-800g Saarioinen Porkkanalaatikkoa

1 appelsiini

(1 kananmuna)

1dl kermaa

0,5-1 dl mantelirouhetta

Tee näin:

Pese appelsiini huolellisesti ja raasta sen kuori. Laita porkkanalaatikko kulhoon, sekoita joukkoon pieni kourallinen mantelirouhetta, raastettu appelsiininkuori, kerma ja halutessasi tuhdimman rakenteen, kananmuna (voi jättää poiskin). Laita seos uunivuokaan. Leikkaa appelsiinista renkaita, ja peitä niillä laatikon pinta, ripottele loput mantelirouheet päälle. 

Paista uunissa 175-200C n. 40 minuuttia, tai kunnes appelsiinipalojen reunat ovat hiukan tummuneet.

***

Sinihomejuusto on mieheni ja veljeni suosikkeja. Makea bataatti ja suolainen sinihomejuusto ovatkin aivan mahtava makupari vielä makoisampi kuin uskalsin toivoakaan! Sinihomejuuston määrää kannattaa säädellä faniuden asteen mukaan, ja jos se sattuu lapsillekin maistumaan, kannattaa pitää mielessä melko roima suolapitoisuus. Meillä juniori kokeilee aivan mitä tahansa, eikä sinihomejuustoruoat ole poikkeus, vanhemmalle se maistuu liian voimakkaalta pieninäkin ripauksina.

Sinihomejuustolla silattu bataattilaatikko

Tarvitset: 

700-800g Saarioinen Bataattilaatikkoa (1 suuri tai 2 pientä laatikkoa)

1dl kermaa

homejuustoa maun mukaan

(1 kananmuna)

Korppujauhoja, voita

Tee näin:

Laita bataattilaatikot kulhoon, kaada joukkoon kerma ja aurajuustomurut sekä halutessasi tuhdimpaa rakennetta, 1 kananmuna -sen voi jättää poiskin. Sekoita hellästi tasaiseksi.

Laita seos laakeaan vuokaan. Pinnalle voit ripotella halutessasi korppujauhoa ja vuolla voilastuja.

Paista uunin keskitasolla 175-200C n. 40 minuuttia, tai kunnes vuoalla on kaunis paistopinta.

***

Ja mikä olisi joulupöytä ilman jälkkäriä! Tällä kertaa hain riisipuurolle uutta olemusta vanhasta kunnon riisivanukkaasta. Kookos ja riisi olivat herkullinen makupari, ja piparirouhe päällä toi tosi mukavaa suutuntumaa. Riisipuuroa syödään meillä kyllä myös perinteisessä kuumassa puuromuodossa, se on aivan ehdoton juttu, ja puuroa söisivät lapset oikeastaan koska tahansa. 

***

Kookos-riisivanukas piparirouheella

Tarvitset 4:lle:

2kpl Saarioinen Riisipuuroa

200 ml kookosmaitoa

1 prk Flora Vanilla Vispiä

1 liivatelehti

Pari-kolme (appelsiini)piparia

Tee näin:

Laita riisipuurot kattilaan, lämmitä puuro kiehumispisteeseen. Kaada joukkoon kookosmaito. Kiehuttele hennolla lämmöllä kokoon. Anna jäähtyä.

Vatkaa Flora Vispi niin kuohkeaksi vaahdoksi kuin vain saat. Liota liivatelehti kiehuvaan vesitilkkaan (max pari ruokalusikallista!). Lisää Flora Vispi-vaahto hellästi kääntelemällä puuron sekaan. Kaada joukkoon liivate ohuena norona, ja sekoita tasaikseksi. Annostele annoskuppeihin, ja laita vähintään muutamaksi tunniksi tekeytymään. Murskaa piparit murusiksi, ja ripottele annoskulhoihin juuri ennen tarjoilua.

***

Tämä jälkkäri oli erityisesti herkkusuiden ja lasten mieleen, minkä uskalsinkin odottaa. Hauska juttu tässä oli, että en lisännyt annoksiin yhtään sokeria, ja silti maku oli makeanpehmeä. Kookosmaito ja vanilja tekevät riisivanukkaaasta ihanan silkkisen.

Jouluruokien tuunaus on kyllä hauskaa. Parhaimmillaan uudet versiot maistuvat siltä, kuin maku olisi aina voinut sellainen ollakin -ja että perinteiset tutut maut eivät peity, vaan saavat pientä uutta piristystä. Vinkata saa mieluusti omia hyväksi havaittuja tuuninkeja!

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Me aletaan rakentamaan taloa!

Lähipiirille tämä ei varmasti ole yllätys eikä mikään, onpahan taas yksi piste remonttien ketjuun. Vaan meille tämä on suuri asia. Suuri ja suuritöinen, vaikka kyse onkin tarkemmin sanottuna rakennuttamisesta eikä hartiapankilla rakentamisesta. Kaavailemamme valmiusaste talolle on "VVV" eli viittä vaille valmis. Hommaa todellakin piisaa itsellekin ihan riittävästi, vaikka ostettaneen apua suuritöisimpiin kohtiin seinien, katon ja talotekniikan ollessa paikallansa.

Vielä on muutama byroslavian kiemura edessä, ennenkuin päästään rakennuslupaa hakemaan, mutta kuuluvat asiaan. Ostamme tontin puoliksi toisen perheen kanssa, ja tässä on omat jipponsa tehtävänä ensin.

Tonttikaupoilla me emme ole ensimmäistä kertaa: pari vuotta sitten tarjouksemme jo lähestulkoon hyväksyttiin, mutta mutkia matkaan tuli hankalan rakennuspaikan rasitetiestä, emmekä päässeet myyjien kanssa sopivaan lopputulokseen. Niinpä hautasimme hetkeksi rakennushaaveet, ja itseasiassa kaikki talohaaveet, suuria ponnistuksia nimittäin nämä tontin etsimiset kaikkine kiemuroineen. -En tietäisi, ellen itse olisi kokeillut.

Uskon, että tästä tulee ihan mieletön kokemus. Ei takuulla helppo, mutta aikalailla elämässä ainutkertainen, kahden perheen tie kohti omia koteja, toivottavasti paljon apua ja tukea toisistamme saaden. 

Tulevan vuoden aikana saatte siis seurata sitä, millainen matka on, kun itäiseen Helsinkiin meren lähelle alkaa nousta pieni, moderni, kaksikerroksinen puutalo. Meidän perheen ensimmäinen, alusta saakka ikioma talo!

 

Ladataan...

Pages