Ladataan...
Lilou's Crush

Hyvää ystävänpäivää, virtuaaliystäväiset! Täällä päässä ystävänpäivää on vietetty perinteisin menoin pinkkejä sydändonitseja perheen kanssa nassutellen, ruuhka vuodet ja ne sensemmoiset tulivat sen kummempien ohjelmanumeroiden eteen. Vaan oikein hyvä näin.

Saran blogissa huomasin tänään kivan pikku kyselyn, ja sain inspiksen näin illansuussa vastata siihen itsekin. 

Erikoisin tapa, miten olet tutustunut ystävääsi?

Tapasin erään parhaista ystävistäni puussa. Hän istui 8-vuotiaana puunhangassa, ja kiipesin viereen. Siitä se sitten lähti, eikä loppua näy vieläkään!

Millaisia ystäviä sinulla on?

Ehkä suurin rikkaus elämässäni on, että ystäväpiiriin kuuluu erilaisia ihmisiä. Viiden lapsen kotiäiti maalta -ja neljän lapsen äiti kaupungista, uranaisia ja tehdasduunareita, yksi shamaanihippiporvari, liikuntahulluja ja nautiskelijoita, lukutoukkia ja elämän teillä oppineita. Minua huomattavasti nuorempia daameja ja eläkkeellä jo oleva rouva. En löydä heitä yhdistävää tekijää -itseäni lukuunottamatta, tietysti. Ihania ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa -pääasiassa naisia ja muutama spesiaali herra.

Mistä juttelette ystävän kanssa kahvipöydässä?

Tämä oli vähän hassu kysymys -siihen ei kai voi vastata kuin "mitä milloinkin". Kaikkea politiikasta vesirokkoon ja siltä väliltä. Töistä, tapahtumista, toiveista, vaatteista, meikeistä, päivänpolttavista asiosta. Harvemmin tätänykyä parisuhteista muutoin kuin merkittävissä tilanteissa, se tosin mainittakoon.

Miten pidät ystävyyssuhteista yllä?

Osaa ystävistäni näen ilokseni joka ikinen työpäivä, ja toisinaan viikonloppuisinkin, puusta löytyneen tytön kanssa soittelen lähes joka päivä. Monta tärkeää löytyy helpoiten whatsappin päästä, osan kanssa viestitellään messengerissä. Puhelimessa puhuminen on vähentynyt huomattavasti pikaviestinten myötä. Muutaman kerran kuussa tapaan ystäviä erilaisilla kokoonpanoilla kaupungilla leffan tai kahvien tai viinin merkeissä. Harvemmin nykyään kyläillään toistemme kotona, koska monella on lapsukaiset ja arkiralli sen verran kovaäänistä, että keskustelu jää ihan jalkoihin.

Miten ystäväsi kuvailevat sinua ystävänä?

Kysyin tätä nopsasti whatsappissa yhdessä ystäväporukassa, ja aloin melkein itkemään, sillä niin kauniiden ystävänpunaisten silmälasien läpi selvästi katsottiin. Aivan kaikkein eniten liikutuin sellaisista seikoista, että otan kaikki huomioon ja osaan nähdä ihmisten hyvät puolet. Ja tietysti on ihanaa kun joku tärkeä sanoo, että olet ihana ja fiksu. Vitsi, pitäisi jaella ystäville tuollaisia asioita ihan tilaamatta, niin spesiaali olo tuli!

 

Miten piristät ystävääsi

Jos olen lähettyvillä, usein hali tai huono juttu on paras keino. Kauemmas sitten soitto, kirje, kortti, viesti tai kukat, riippuen vähän piristystarpeen laadusta. Myös kutsu lounaalle tai drinkille on ollut hyvä keino nostaa maassa olevaa ystävän mieltä, ja juttelu siinä lomassa ajan kanssa. Aika ja ajatus, niitä koetan parhaan mahdollisuuden mukaan jakaa.

Tässä tuli kirjoitellessa mieleen vaikka mitä kivoja asioita menneiden vuosien varrelta. Ellei kurkkuun olisi juuri kasvamaisillaan kaktus, ottaisin kyllä oikein kunnon puhelinsession, tai naputtelisin sormenpäät helläksi viestejä kaikille tärkeille. Sen hauskan sijaan taidan mennä suihkuun ja oikopäätä rauhassa nukkumaan, sillä keksin yhtäkkiä, mikä yksi asia kuitenkin yhdistää läheisimpiä ystäviäni: ei väliä, onko aikaa kulunut pari tuntia vai pari vuotta, tarina jatkuu siitä, mihin milloinkin jäi. Siitä olen kiitollinen.

 

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Tänään oli jo selvästi iltapäivän valossa, tihkusateen keskelläkin lupaus nurkan takana olevasta keväästä. Niinpä luovuin ajatuksesta laitattaa tyylikkään ranskalaisen manikyyrin, ja sen sijaan halusin jotain valoisaa, villiä ja iloista.

Ja sellaiset tottavie tuli. Neonpinkkiä ja keltaista -jotka kaikenpäälle hohtaisivat sinivalossa, jos sellainen jostain löytyisi. Kyllä kelpaa larpata kevättä näillä nakeilla!

Minulla oli pikku tauko Biosculpturekynsihommissa, ja kyllä sen eron huomasi. Nyt on huomattavasti huolitellumpi olo. Kun alkaa kunnon risusavotat sun muut tontilla ja mökin keväthommat, sitten pidän taukoa, mutta pari keraa vielä ehtinen ihailla uusia sävyjä.

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Lauantaiaamuna juoksin viimetipassa junaan, ja siitä alkoi meidän tyttöporukan virkistäytymisreissu! Tällä kertaa puksuteltiin kiskoja pitkin vajaan parin tunnin matkan päähän Tampereelle. 

Voin sanoa, että Tampereen reissu ei huvissaan ja hauskuudessaan hävinnyt laisinkaan edellisten vuosien Kööpenhaminan tai Tallinnan reissuille. Erilaisia reissut toki olivat. Tällä kertaa keskityttiin yhteisen ajan viettoon vailla sen kummempaa suunnitelmaa, ulkomailla yleensä tulee pakottava tarve katsella vähän laajemminkin ympärilleen.

Olimme varanneet saunallisen "sviitin" (no, oikeasti se oli kyllä nimestään huolimatta ihan tavallinen huone, vähän reilumman kokoinen vain, ja omalla parvekkeella) ja se oli kyllä aivan mahtava idea!

Lounaaksi teki mieli sushia, ja saimme vinkin Maruseki-sushiravintolasta. Ruoka oli taivaallista! Palvelu puolestaan oli todella todella hidasta, vaikka ravintolassa ei ollut lisäksemme kuin yksi seurue, mutta herkullinen ruoka ja todella sydämellinen tarjoilija paikkasivat kyllä tämän puitteen.

Lounaan jälkeen kipitettiin Stokkan kosmetiikkaosastolle ja ostettiin asiaankuuluvat vermeet: kuorinta-aineita ja naamioita, ja sitten saunottiin monta tuntia. Aika täydellistä tällaiselle saunomisen ystävälle. -Ja kerrankin voitiin rauhassa valmistautua iltarientoihin ilman kiirettä.

Illallisen varasimme ystävien suositusten johdosta Berthaan, aivan rautatieaseman viereen. Pidin paikan fiiliksestä ja rentoudesta todella paljon. Ruoka oli maittavaa, joskin olisi pitänyt ottaa kuuden annoksen menu, ei neljän annokset olivat herkullisia mutta melko pieniä. Tarjoilijat ja sommelier olivat todella asiansa osaavia ja pitivät kyllä asiakkaistaan todella hyvää huolta. 

Kumpikaan ruokapaikoista eivät olleet sieltä edullisemmasta päästä, Berthassa lasku jopa vähän yllätti suuruudellaan, mutta hyvissä ajoin ennakkoon tilatut junaliput ja neljään pekkaan jaettu huone olivat niin edullisia, että aivan hyvään budjettibalanssiin päästiin.

Illalla käytiin itselleni jo tutuksi tulleessa Moro sky barissa drinkillä kaupungin valoja ihastelemassa ja suojassa räntäsateelta. Sitten "nuorisolaiset" (eli ne alle neli- ja yksi alle kolmekymppinen) halusivat tanssimaan, ja yllätin itsenikin, kun sinnittelin yökerhossa tanssilattialla tamppaamassa puoli neljään! Tukka hiestä märkänä ja mekon selkä samoin, viimein sitten taksijonoon ja nukkumaan. Paluumatka menikin sitten puoliunessa junassa, sattui olemaan vielä puolentoistatunnin pikajuna, eli tuntuu, kuin Tampere olisi aivan käden ulottuvilla. 

Reissulle 5/5, kuten ystäväni Roosa hyvin summasi. Suosittelen kyllä lämpimästi tällaisia lyhyitä yhden yönkin pyrähdyksiä ystävien kanssa, jos se suinkin on mahdollista. Jaksaa taas tavallista arkea virkeämmällä mielellä. 

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Tarvitsen uudet uikkarit. Vanhoista räksähti sauma viime kesän hullun hyvissä uimameiningeissä. Johonkin digitaaliseen universumiin olen selvästi tämän tarpeen onnistunut saattamaan, koska FB:ssä ja instassa tulee aivan jatkuvasti mainoksia Bahiaboutique- verkkokaupalta, joka näyttää tarjoavan aivan mielettömän nättejä uimavermeitä. Mutta, brändin arvo ja niin edelleen, tuntematon kauppa, ja pikatutkimuksella aika paljon huonoa palautetta, joten en tohdi sieltä tilata. 

 

Paljasta siis uikkarit/uikkarimerkki, jotka pitää poven paikallaan ja peittää tarpeeksi peffaa -eikä ole siis missään nimessä niitä hanurivakoon uppoavia virityksiä. Ei ole ihan helppo homma! Liian ohut kangas näyttää myös kamalalta, sen huomasin muutamaa sovitettuani. Vatsasta kurtutettu puolestaan tuo eläkeläisvibat, ja niihin en ihan vielä haluaisi virran vietäväksi. Tarkoitus on leppoisasti uiskennella lasten kanssa milloin rannalla ja milloin uimahallissa, ei niinkään kylpeä auringossa, eli jonkunsortin päällä pysyvyys on poikaa ja peittävyys ei haittaa. 

 

 

 

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

En ole ikinä varsinaisesti haaveillut takasta, mutta nyt, kun sellainen on mahdollista hankkia talonrakennuksen yhteydessä, se tuntuukin aivan valtavan kivalta ajatukselta. Talvinen ilta, tulen ritinä ja liekkien loimotus, kenties kuppi kuumaa kaakaota tai lasi punaviiniä, nojatuoli ja hyvä kirja... No, tuo haavemielikuva tuskin turhan usein toteutuu, mutta yhtä kaikki, ajatus takasta tuntuu hyvältä.

Rakentajakaveriperheemme on jo takkansa valinnut: se tulee olemaan varaava. Minä vielä vähän mietiskelen, että millainen olisi kiva. Maalämpö meille on tulossa näillä näkymin, joten varsinaista vakavastiotettavaa lämmitysroolia takalla ei tule olemaan, mutta toisaalta, voisihan se olla kiva, jos vaikka pitkä sähkökatko iskee ja pysäyttää maalämmön pumpun. Hinnat vain ovat melkoiset vaikkapa kevyttakkoihin verrattuna, saati kaminoihin. Suuri luukku, ehkä jopa kulmaluukku, puhdas palaminen, saumaton pinta, siinäpä ne omat kärkitoiveet. Moderni malli ja musta tai valkea väri, tällä hetkellä olen mustaan kallellani, mutta mieli saattaa hyvinkin muuttua. 

Minulla on ikuinen rakkaus Tulikiven takkoihin, sillä olen saanut olla läsnä brändin parissa viisi kokonaista vuotta mainontaa ja brändi-identiteettiä suunniteltaessa. Hieno perheyritys ja erityisen hienot tuotteet, en oikein osaa muuta meille kuvitella, kun vielä ollaan väenkin kanssa kavereiksi tultu, enkä siksi muita ole vilkuillutkaan. Ja sattuupa olemaan myös talovalmistajien asennuslistalla oleva merkki.  -Meille ei kotiin se perinteisin vuolukivi todennäköisesti istu, mutta näitä moderneja takkoja katselisin mielelläni olkkarin paraatipaikalla.

Olisiko siellä joku, jolla olisi hyviä vinkkejä tai kokemuksia jaettavaksi tähän suunnitteluvaiheeseen? Tai takkahaaveitakin, millainen olisi se unelmien takka? Tai jos takka jo on omassa kodissa, tuleeko sitä poltettua ja mikä on paras juttu?

 

 

 

 

Ladataan...

Pages