Vaihto vaihto vaihto. Tuosta ensimmäisen kuvan tunnelmista se alkoi.

Ei enää machoilua, mielettömän avuliaita paikallisia, Liman hektisen kaupungin ääniä, autojen tööttäilyjä, ihania tuoreita cevichejä, toiset huomioonottavia perulaisia, viidakkoreissuja, vipelteleviä torakoita, taivaallisia trooppisia hedelmiä, kahden tunnin koulubussimatkoja, seitsemän hengen taksikyytejä, halpaa rommia, kansainvälisiä kavereita, rentoa hälläväliä-asennetta eikä ainaisia miesten sulavia iskuyrityksiä. Viime hetkille asti niitäkin riitti, aina spinning-ohjaajan lähentelyitä myöten. Iskemisessä ja kiinnostuksen osoittamisessa suomalaiset voisivat rohkaistua ja siinä olisi jotain opittavaa perulaisilta! Ei tarvitsisi kyllä aina olla välttämättä niin suoria kuin Perussa, hehee.

Nyt on Suomessa saatu totutella hiljaisuuteen, ihmisten toisilleen antamaan tilaan, rauhallisuuteen, puhtauteen, vihreään kaikkialla ympäröivään luontoon, ihmisten rauhallisuuteen ja suomalaisten vaatimattomuuteen. On meillä todella, siis aivan mieletön maa, josta pitäisi olla ylpeämpi. Ainakin minä näen sen täysin uusin silmin puolen vuoden jälkeen.

Se tarkoittaa sitten Limainon loppua. Blogin kirjoittelu osoittautui odotettua palkitsevammaksi, eikä se tuntunut millään taakalta jälkikäteen ajatellen. Hieman kirjoittaminen takkuili välillä, etenkin koska en koe kirjoittavani hyvin suomeksi. Katsotaan jos tästä vielä innostuisin myöhemmin uudestaan kirjoittelemaan!

Ainakin Limainosta jää muistot vielä elämään pitkäksi aikaa, ja toivon, että lukijat on nauttineet päivityksistä yhtä paljon kun minä. Tästä lähden siis syksyyn ja uusiin seikkailuihin, eli harjoittelun alkuun Helsinkiin ja opinnoista vapaalle.

Adios cariños, les amo.

Pus